T. S. Eliot
| Thomas Stearns Eliot |
|
|---|---|
T. S. Eliot vuonna 1934 |
|
| Syntynyt | 26. syyskuuta 1888 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat |
| Kuollut | 4. tammikuuta 1965 (76 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatit | runoilija, näytelmäkirjailija, kriitikko |
| Aikakausi | 1915–1965 |
| Ensiteokset | Prufrock and Other Observations (1917) |
| Allekirjoitus | |
|
|
|
Thomas Stearns Eliot (26. syyskuuta 1888, Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat – 4. tammikuuta 1965, Lontoo) oli englantilais-amerikkalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko. Eliot oli 1900-luvun merkittävimpiä englanninkielisiä kirjailijoita.[1] Nobelin kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1948.[2] Eliotin tuotanto voidaan jakaa kolmeen kauteen, Aution maan (1922) modernismiin, Neljän kvarteton (1943) uskonnollisävyiseen runouteen sekä näytelmäteoksiin, kuten Murha katedraalissa (1935).[1]
Sisällysluettelo |
Tuotanto [muokkaa]
Eliotin runoelma Autio maa (The Waste Land, 1922) nousi ensimmäisen maailmansodan jälkeisen sukupolven tunnukseksi, koska se kuvasi pettymystä, kulttuuripessimismiä ja maailmantuskaa.[3] Itse Eliot piti pääteoksenaan neljän pitkän runon kokoelmaa Neljä kvartettoa (Four Quartets, 1943). Siinä näkyy Eliotin myöhemmän iän taipumus uskonnollisuuteen. Teoksen osat Burnt Norton, East Coker, The Dry Salvages ja Little Gidding olivat ilmestyneet itsenäisinä teoksina jo vuosina 1935–1942.[4] Runot ovat Eliotin varhaiskauden runouteen verrattuna tyyliltään vuolaampia ja mietteliäämpiä[1]. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Hänen kirjallisia esikuviaan olivat vanhat myytit, 1600-luvun englantilaiset metafyysiset runoilijat ja 1800-luvun ranskalaiset symbolistit.[5]
Eliot käytti runonäytelmässään Murha katedraalissa (Murder in the Cathedral, 1935) lähtökohtanaan antiikin tragedioita ja keskiaikaisia kristillisiä opetusnäytelmiä. Useissa näytelmissään, kuten Cocktailkutsut (The Cocktail Party, 1950) ja Yksityissihteeri (The Confidential Clerk, 1953) Eliot kuvasi arvostelevasti yläluokan elämää komedian muodossa.[5]
Eliot tunnetaan myös lasten kissarunoistaan Old Possum's Book of Practical Cats (1939), jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä.[5]. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats.[6]
Teokset [muokkaa]
Runous [muokkaa]
Näytelmät [muokkaa]
|
Tietokirjallisuus [muokkaa]
|
Suomennetut teokset [muokkaa]
- Autio maa: Neljä kvartettia ja muita runoja. (The waste land, 1922; Four quartets, 1943; ym.) Toimittaneet Lauri Viljanen ja Kai Laitinen. Runojen suomennokset: Yrjö Kaijärvi ym. 3. painos (1. painos 1949). Delfiinikirjat. Helsingissä: Otava, 1988. ISBN 951-1-10311-3.
- J. Alfred Prufrockin lemmenlaulu; Autio maa; Little Gidding. Teoksessa Tähtien väri: Valikoima amerikkalaista runoutta. Suomentanut Ville Repo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18408-X.
- Neljä kvartettoa. (Four quartets, 1943.) Suomentanut ja jälkisanat kirjoittanut Juha Silvo. Runot suomeksi ja englanniksi. Maailman runo / WSOY & NVL. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32840-8.
- Murha katedraalissa: Näytelmä. (Murder in the cathedral, 1935.) Suomentanut Pertti Nieminen. Delfiinikirjat. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08320-1.
- Cocktailkutsut. (The cocktail party, 1950.) Suomentaneet Eino S. Repo ja Ville Repo. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1951.
- Yksityissihteeri: Komedia. (The confidential clerk, 1953.) Suomentaneet Eino S. Repo ja Ville Repo. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1955.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Hakusana Eliot, T. S. teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 2, Bal–Ene. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07241-9.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1948 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
- ↑ T. S. Eliot WSOY. Viitattu 9.12.2010.
- ↑ Juhani Silvon jälkisanat teoksessa Neljä kvartettoa. (Four quartets, 1943). Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32840-8.
- ↑ a b c Hakusana Eliot, T. S. teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik. Espoo: Weilin+Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2.
- ↑ MTV3-STT-DPA: Cats-musikaali sulki verhonsa Lontoossa 21 vuoden jälkeen 13.5.2002. MTV3. Viitattu 9.12.2010.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Ackroyd, Peter: T. S. Eliot. (T. S. Eliot, 1984.) Suomentanut Anja Haglund. Espoo: Weilin+Göös, 1989. ISBN 951-35-3827-3.
- Harding, Jason (toim.): T. S. Eliot in Context. Cambridge: Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-0-521-51153-7.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T. S. Eliot Wikimedia Commonsissa- T. S. Eliotin teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |