Autio maa

Wikipedia

Autio maa (The Waste Land) on T. S. Eliotin tunnettu ja vaikutusvaltainen modernistinen runo vuodelta 1922. Runossa on 434 riviä. Sen tunnettuihin kohtiin lukeutuvat "Huhtikuu on kuukausista julmin" (ensimmäinen rivi), "minä näytän sinulle ahdistuksen kourallisessa tomua" ja sanskritinkielinen viimeinen rivi "Shantih shantih shantih".

Runo jakautuu viiteen osaan: 1. Kuolleiden hautaus, 2. Erä shakkia, 3. Tulisaarna, 4. Veteen kuoleminen ja 5. Mitä ukkonen puhui.

Autio maa rakentuu vastakohtapareille ja yllättäville rinnastuksille. Sen teemoina ovat kulttuurin kuihtuminen länsimaalaisille optimisteille valtavan pettymyksen aiheuttaneen ensimmäisen maailmansodan jäljiltä ja myyttinen luomisvoimainen nuoruus, joka ehkä voisi luoda uuden kulttuurin. Runossa esiintyvät muiden muassa kasvullisuusmyytti luonnon uudistumisesta, hedelmällisyysmyytti seksuaalisen kyvyn palautumisesta, kristillinen ylösnousemusmyytti ja myytti Graalin maljan puhdistavuudesta. Keskeisiin symboleihin kuuluu kuningas Arthur-tarustoon kuuluva tarina "kalastajakuninkaasta", jonka impotenssi aiheuttaa hänen maalleen sateettomuuden ja kuivuuden. Vesi on läpi runon tärkeä elementti. ^[1]

Runon alku:

»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin»

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Eliot, T. S.; Viljanen, Lauri, Laitinen, Kai, toim.: Neljä kvartettia ja muita runoja. Lauri Viljasen kirjoittama esipuhe. Otava, 1988, 3. painos.

• Kappalenimien ja sitaattien suomennokset Lauri Viljasen käännöksestä.

Tämä kirjallisuutta käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.