Doris Lessing
| Doris Lessing | |
|---|---|
Doris Lessing (2006) |
|
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1919 (ikä 93) Kermānšāh, Persia |
| Ammatit | kirjailija |
| Kansallisuus | britti |
| Äidinkieli | englannin kieli |
| Aikakausi | 1950- |
| Aiheet | elämänkerta, draama, liberetto, romaanit, novellit, runous |
| Ensiteokset | Ruoho laulaa (1950) |
| Tuotannon kieli | englannin kieli |
| Puoliso | Frank Charles Wisdom (1939–1943) Gottfried Anton Nicolai Lessing (1945–1949) |
| Tunnustukset | Nobelin kirjallisuuspalkinto (2007) Asturian ruhtinaan palkinto (2001) |
|
|
|
Doris May Lessing (o.s Tayler) (s. 22. lokakuuta 1919 Kermānšāh, Persia) on brittiläinen kirjailija. Hänelle myönnettiin vuonna 2007 Nobelin kirjallisuuspalkinto.[1] Monista muista huomionosoituksista kieltäytynyt Lessing on kertonut myös Nobelin tuoman julkisuuden aiheuttaneen hänelle enemmän harmia kuin hyötyä.
Lessing aloitti kirjoittamisen asuessaan nuorena Salisburyssä (Nykyinen Zimbabwen pääkaupunki Harare) mutta julkaisi ensimäisen teoksensa ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vasta muutettuaan Englantiin 1949. Lessingin kirjat ovat hyvin omaelämäkerrallisia, ja monet niistä kumpuavat hänen kokemuksistaan Afrikassa. Romaani Hyvä terroristi (The Good Terrorist, 1985) on saanut useita palkintoja. Monet kriitikot ovat pitäneet osittain omaelämänkerrallista sarjaa Väkivallan lapset (Children of Violence) hänen merkittävimpinä teoksinaan.[2]
Sisällysluettelo |
Elämä [muokkaa]
Perhe ja lapsuus [muokkaa]
Lessingin molemmat vanhemmat olivat kotoisin Britanniasta.[3] Äiti oli sairaanhoitaja ja ensimmäisessä maailmansodassa vammautunut isä työskenteli Persian keisarillisessa pankissa.[3] Lisäksi perheeseen kuului Harry-veli.[3] Dorisin perhe muutti 1925 Persiasta Etelä-Rhodesiaan. Heidät oli houkutellut sinne lupaus maissinviljelyllä rikastumisesta, mutta todellisuudessa kaikki ei käynytkään helposti. Varsinkin perheen isän oli vaikea sopeutua.[3]
Lessingin äiti laittoi tyttärensä katolilaiseen luostarikouluun. Sen jälkeen tämä jatkoi hetken aikaa opiskelua pääkaupungissa Salisburyssä mutta keskeytti koulun melko pian. Hänen virallinen koulutuksensa loppui 13-vuotiaana.[3]
Nuori Doris Lessing pakeni usein todellisuutta Lontoosta lähetettyihin kirjoihin. Aluksi hän luki Walter Scottia, Charles Dickensiä, Robert Louis Stevensonia ja Rudyard Kiplingiä. Myöhemmin hän löysi D. H. Lawrencen, Tolstoin, Stendhalin ja Dostojevskin.[3]
Aikuisvuodet Afrikassa [muokkaa]
Doris Lessing muutti pois kotoa 15-vuotiaana ja sai töitä lastenhoitajana. Työnantajaltaan hän sai luettavakseen politiikan ja sosiologian kirjoja. Työnantajan langosta tuli hänen kosijansa. Siihen aikaan Lessing kirjoitti myös tarinoita ja sai kaksi niistä myydyksi eteläafrikkalaisiin lehtiin. [3]
Vuonna 1937 Lessing muutti Salisburyyn ja työskenteli siellä vuoden puhelinoperaattorina.[3] 19-vuotiaana hän meni naimisiin Frank Wisdomin kanssa, ja he saivat kaksi lasta. Muutaman vuoden kuluttua Lessing jätti perheensä ahdistuneena, mutta jäi kuitenkin Salisburyyn.[3] Pian hän löysi samanhenkisiä ystäviä Left Book Clubista. Ryhmän jäsenet olivat kommunisteja, jotka Lessingin tavoin lukivat paljon. Ryhmän keskeisiä hahmoja oli Gottfried Lessing, jonka kanssa hän avioitui pian liittymisensä jälkeen. Doris ja Gottfried saivat pojan. Ryhmän toimintaan pettyneenä Lessing kuitenkin jätti sen vuonna 1954.[3]
Kirjalijanura ja elämä Englannissa [muokkaa]
Lessing muutti poikansa kanssa 1949 Lontooseen. Samana vuonna hän julkaisi Englannissa ensimmäisen kirjansa Ruoho laulaa (The Grass Is Singing) ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.[3] Esikoisteos sijoituu Rhodesiaan ja kertoo valkoisesta viljelijäpariskunnasta ja heidän afrikkalaisesta palvelijastaan. Vuosina 1952–1969 ilmestynyt viiden romaanin sarja Väkivallan lapset kertoo Martha Questista, joka kasvaa eteläisessä Afrikassa ja asettuu Englantiin. Naiskirjailijasta kertova Kultainen muistikirja kuuluu Lessingin luetuimpiin teoksiin. Hän on julkaissut myös monia novellikokoelmia. 1970-luvun lopulla Lessing siirtyi tieteiskirjallisuuden pariin viisiosaisella teossarjallaan Canopus Argossa: arkisto. Viides lapsi (1988) on suorastaan kauhuromaani. 2000-luvulla Lessing on muun muassa julkaissut sille jatko-osan Ben, in the World, sekä osittain omaelämankerrallisen romaanin Sweetest Dream sekä esseekokoelman Time Bites.[4]
Lessing on kieltäytynyt aatelisarvosta (Dame Commander of the Order of the British Empire),[5] mutta hän otti vuonna 1999 vastaan Kunniaritarien ritarikunnan jäsenyyden.[6] Lisäksi hänet on palkittu Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriristillä (OBE) mutta hän kieltäytyi siitäkin.[7]
Lessing kirjailijana [muokkaa]
Lessingin kirjat ovat hyvin omaelämäkerrallisia, ja monet niistä kumpuavat hänen kokemuksistaan Afrikassa. Lessing käsittelee kirjoissaan muun muassa politiikkaa, sosiaalisia suhteita, kulttuurien yhteentörmäystä, rotusyrjintää ja rotujen eriarvoisuutta, ”kamppailua vastakkaisten elementtien lomassa omana yksilöllisenä persoonallisuutena” sekä konfliktia ”invidualistisen omantunnon ja kollektiivisen hyvän” välillä.[3] Monet ovat pitäneet Lessingiä feministisenä kirjailijana – etenkin Kultainen muistikirja on haluttu tulkita tässä valossa – mutta Lessing ei itse ole mieltynyt tällaiseen tulkintaan.[8] Lessing on myös lausunnoissaan vähätellyt feministien saavutuksia naisen todellisen aseman parantamisessa.[9]
Lessingin siirtyminen tieteiskirjallisuuteen herätti kriittisiä reaktioita, mutta Lessing itse pitää tieteiskirjallisuutta mainiona tapana tuoda esille yhteiskunnallisia kysymyksiä. Lessing on ilmaissut kyynisen kantansa sivilisaatiomme tulevaisuuteen. Hän uskoo nykyisen yhteiskunnan pyyhkiytyvän pois uuden jääkauden tai jonkin vastaavan ilmiön myötä.[9] Yhteiskunnan romahdus on yksi Lessingin tuotannossa esiintyvä teema.[10]
Ruotsin akatemia kuvasi Lessingiä Nobel-perusteluissaan: ”Naiskokemuksen eepikko, joka on tarkastellut jakautunutta sivilisaatiota epäilyllä, tulella ja visionäärisellä voimalla”.[11] Toukokuussa 2008 BBC:lle antamassaan lausunnossa Lessing piti Nobel-palkinnon saamista kirottuna onnettomuutena. Hän sanoo lopettaneensa kirjoittamisen palkinnon saamisen jälkeen ja suurin osa hänen ajastaan kuluu haastattelujen antamiseen ja valokuvauksiin.[12]
Doris Lessingilta on suomennettu 25 kirjaa. Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1968, viimeksi on ilmestynyt 2010 omaelämäkerran toinen osa.[2]
Tuotanto [muokkaa]
- The Grass is Singing (1950, suom. Ruoho laulaa.)
- This Was the Old Chief's Country (1951, suom. Vanhan päällikön maa.)
- Martha Quest (1952, Children of Violence 1. Suom. Parempien ihmisten lapsi.)
- Five (1953)
- A Proper Marriage (1954, Children of Violence 2. Suom. Hyviin naimisiin.)
- Going Home (1957)
- The Habit of Loving (1957)
- A Ripple from the Storm (1958, Children of Violence 3. Suom. Myrskyn varjossa.)
- Fourteen Poems (1959)
- Each His Own Wilderness (1959)
- In Pursuit of the English (1960)
- The Golden Notebook (1962, suom. Kultainen muistikirja.)
- Play with a Tiger (1962)
- A Man and Two Women (1963)
- African Stories (1964, suom. Afrikkalaisia kertomuksia.)
- Landlocked (1965, Children of Violence 4. Suom. Lumous haihtuu.)
- The Black Madonna (1966, suom. Musta madonna.)
- Winter in July (1966)
- Particularly Cats (1967, suom. Erittäin kissamaista.)
- The Four-Gated City (1969, Children of Violence 5. Suom. Muutoksen aika.)
- Briefing for a Descent into Hell (1971, suom. Unesta päivää päin)
- The Story of a Non-Marrying Man (1972, suom. Mies, joka ei halunnut naimisiin ja muita novelleja.)
- The Temptation of Jack Orkney and other stories (1972)
- The Sun Between Their Feet (1973)
- The Summer Before the Dark (1973, suom. Kesä ennen pimeää.)
- The Memoirs of a Survivor (1974, suom. Eloonjääneen muistelmat.)
- A Small Personal Voice (1974, esseitä, arvosteluja ja haastatteluja.)
- Stories (1978)
- To Room Nineteen (1978), Collected Stories 1)
- Shikasta Re: Colonised Planet 5 (1979, Canopus In Arcos: Archives 1, suom. Shikasta: asia: kolonisoitu planeetta 5.)
- The Marriages Beetween Zones Three, Four, and Five (1980, Canopus In Arcos: Archives 2, suom. Avioliitot vyöhykkeiden välillä.)
- The Sirian Experiments (1980, Canopus In Arcos: Archives 3, suom. Siriuksen kokeet.)
- The Making of the Representative for Planet 8 (1982, Canopus In Arcos: Archives 4, suom. Planeetta 8 : edustajien oppiaika.)
- The Sentimental Agents in the Volyen Empire (1983, Canopus In Arcos: Archives 5)
- The Diary of a Good Neighbour (1983, suom. Lähimmäinen.)
- If the Old Could (1984)
- The Diaries of Jane Somers (1984)
- The Good Terrorist (1985, suom. Hyvä terroristi.)
- Prisons We Choose to Live Inside (1987)
- The Wind Blows Away Our Words (1987)
- The Fifth Child (1988, suom. Viides lapsi.)
- The Doris Lessing Reader (1989)
- Particulary Cats and More Cats (1989)
- Through The Tunnel (1990)
- Particulary Cats... and Rufus (1991)
- London Observed (1992)
- The Real Thing (1992)
- African Laughter (1992)
- Shadows on the Wall of the Cave (1994)
- Conversations (1994)
- Under My Skin (1994, suom. Ihon alla)
- Spies I Have Known and other stories (1995)
- Playing the Game (1995)
- Love, Again (1996)
- Putting the Questions Diffrently (1996)
- The Pit (1996)
- Play With a Tiger and Other Plays (1996)
- Walking in the Shade (1997)
- Mara and Dann (1999)
- Problems, Myths and Stories (1999)
- Ben, in the World (2000)
- The Old Age of El Magnifico (2000)
- The Sweetest Dream (2001)
- The Wolf People INPOPA anthology 2002 (2002)
- On Cats (2002, suom. Kissoista)
- The Grandmothers (2003)
- Time Bites (2004)
- The Story of General Dann (2005)
- The Cleft (2007)
Suomennetut teokset [muokkaa]
Romaanit [muokkaa]
- Ruoho laulaa (1950)
- Kultainen muistikirja. (The golden notebook, 1962.). Suom. Eva Siikarla. WSOY, 1968.
- Unesta päivää päin. (Briefing for a descent into hell, 1971.). Suom. Irmeli Sallamo. Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0310-1.
- Kesä ennen pimeää' (1973)' Kirjayhtymä, 1974
- Eloonjääneen muistelmat. (The memoirs of a survivor, 1974.). Suom. Kyllikki Villa. Otava, 1988. ISBN 951-1-09967-1.
- Lähimmäinen (1983)) Otava, 1987
- Hyvä terroristi (1985) Otava, 1987
- Viides lapsi. (The Fifth Child, 1988.). Suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1989. ISBN 951-1-10204-4.
Novellikokoelmat [muokkaa]
- Vanhan päällikön maa (1951) suom. Eva Siikarla. Kirjayhtymä, 1985
- Afrikkalaisia kertomuksia (1964) suom. Eva Siikarla. Kirjayhtymä, 1986
- Erittäin kissamaista (1967) suom. Sinikka Buckley. Kirjayhtymä, 1988
- Mies, joka ei halunnut naimisiin ja muita novelleja (1972) suom. Eva Siikarla, Kirjayhtymä, 1979
- Musta madonna (1973) suom. Eva Siikarla, Kirjayhtymä, 1989
- Kissoista. (On Cats, 2002.). Suom. Kristiina Rikman. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22850-9.
Väkivallan lapset [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Väkivallan lapset
- Parempien ihmisten lapsi (1952) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1977
- Hyviin naimisiin (1954) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1979
- Myrskyn varjossa (1958) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1980
- Lumous haihtuu (1965) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1982
- Muutoksen aika (1969) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1986
Canopus Argossa: Arkisto [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Canopus Argossa: arkisto
- Shikasta: Asia: Kolonisoitu planeetta 5 (1979) suom. Erkki Jukarainen, Otava, 1982
- Avioliitot vyöhykkeiden välillä (1980) suom. Eva Siikarla, Otava, 1983
- Siriuksen kokeet (1980) suom. Erkki Jukarainen, Otava, 1983
- Planeetta 8: Edustajien oppiaika (1982) suom. Erkki Jukarainen, Otava, 1984
Muistelmat [muokkaa]
- Under My Skin: Volume One of My Autobiography, to 1949 (1994) Ihon alla, suom. Eva Siikarla, Otava 2008
- Walking in the Shade: Volume Two of My Autobiography 1949 to 1962 (1997) Varjossa vaeltaja, Omaelämäkerran toinen osa 1949-1962, suom. Eva Siikarla, Otava 2010
Palkinnot ja tunnustukset [muokkaa]
- Somerset Maugham Award (1954) kirjasta Five
- Prix Médicis estranger (1976) kirjasta Kultainen muistikirja
- Itävallan valtionpalkinto eurooppalaisesta kirjallisuudesta (1982)
- Saksan liittotasavallan Shakespear-palkinto (1982)
- W. H. Smithin kirjallisuuspalkinto (1985) kirjasta Hyvä terroristi
- Premio Internazionale Mondello (1985) kirjasta Hyvä terroristi
- Premio Internazionale Mondello (1987)
- Harvardin yliopiston myöntämä "Honorary Degree" (1995)
- James Tait Black Memorial Prize parhaasta elämäkerrasta (1995) Under My Skin
- Los Angeles Times Book Prize (1995) kirjasta Under My Skin
- Premi Internacional Catalunya (Katalonian hallituksen palkinto 1999)
- kuningatar Elisabet II:n myöntämä Kunniaritarien ritarikunnan jäsenyys (1999)
- Asturian ruhtinaan palkinto (2001)
- David Cohen British Literature Prize (2001)
- A Companion of Honour, Britannian Royal Society of Literature (2001)
- Nobelin kirjallisuuspalkinto 2007 (87-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ The Nobel Prize in Literature 2007 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Petri Liukkonen: Doris (May) Lessing (1919- ) original surname Tayler Author's Calendar. 2008-. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Biography Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Doris Lessing Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Why Lessing turned down damehood 22.10.2008. The First Post. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Doris Lessing b1919 BBC. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Stephen Adams: Doris Lessing rejected top honour for being 'in the name of a non-existent Empire' The Telegraph. 21.10.2008. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Hazelton, Lesley: Doris Lessing on Feminism, Communism and 'Space Fiction' The New York Times. 25.7.1982. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Markkanen, Kristiina: Vuosisadan ihminen Helsingin sanomat. 1.8.1999. Viitattu 2.8.2010.
- ↑ Kosonen, Päivi: Kesäklassikko: Pohdittavaa ennen systeemin romahdusta kiiltomato.net. 2.7.2008. Viitattu 2.8.2010.
- ↑ Doris Lessing sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon Helsingin sanomat 11.10.2007
- ↑ Doris Lessingin mielestä Nobel-palkinto on kirottu onnettomuus Helsingin Sanomat 11.5.2008
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Doris Lessingin kotisivu (englanniksi)
- Doris Lessing MySpace-sivustolla (englanniksi)
- Doris Lessing siirtyi scifiin. Veckans puls 15.3.1982 / Ylen Elävä arkisto.
- Jukka Petäjä: Doris Lessing sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Helsingin sanomat 11.10.2007.
- Tapola, Päivi: Doris Lessingin Kultainen muistikirja, teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002, ISBN 951-8989-61-3
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |