Walter Scott

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Walter Scottin muotokuva, maalannut Sir Henry Raeburn.

Walter Scott (15. elokuuta 1771 Edinburgh21. syyskuuta 1832 Abbotsford) oli tuottelias skotlantilainen historiallisia romaaneja kirjoittanut kirjailija, joka on suosittu ympäri Eurooppaa.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walter Scott syntyi Edinburghissa vuonna 1771. Nuorena hän selvisi hengissä poliosta, joka kuitenkin sai hänet nilkuttamaan oikeaa jalkaansa koko loppuelämän. Opiskeltuaan lakia Edinburghin yliopistossa hän seurasi isänsä jalanjälkiä ja ryhtyi lakimieheksi kotimaassaan Skotlannissa. 25-vuotiaana hän aloitti kirjoitusharrastuksensa, käänsi ensin saksankielisiä teoksia ja siirtyi sitten runouteen.[1] Näiden kahden kirjallisuusuransa vaiheiden välissä hän julkaisi kolmiosaisen sarjan skotlantilaisia balladeja, The Minstrelsy of the Scottish Border. Se oli ensimmäinen merkki hänen kirjallisesta kiinnostuksestaan Skotlantia ja sen historiaa kohtaan. Vuonna 1797 Scott meni naimisiin Charlotte Carpenterin kanssa, ja heille syntyi viisi lasta.[2]

Sen jälkeen kun Scott oli perustanut kirjapainon, hän saavutti mainetta runoudellaan, jonka julkaiseminen alkoi teoksella The Lay of the Last Minstrel vuonna 1805. Scott julkaisi lukuisia muita runoja seuraavan kymmenen vuoden aikana, mukaan lukien suositun Lady of the Lake -runon vuonna 1810. Osia siitä (saksaksi käännettyinä) kulkeutui Schubertin Ave Mariaan. Marmion, tämän ajanjakson toinen teos, synnytti joitakin Scottin lainatuimmista lauseista.

Kun kirjapaino joutui rahavaikeuksiin, Scott pyrki vuonna 1814 kirjoittamaan menestysteoksen, "rahasammon". Näin syntyi Waverley, romaani vailla tekijän nimeä. Se kertoo Ison-Britannian viimeisestä jakobiittikapinasta ja saavutti melkoisesti menestystä. Sitä seurasi koko joukko romaaneja seuraavan viiden vuoden aikana, kaikki yleisesti ottaen tyyliltään samanlaisia. Runoilijanmaineestaan tarkka Scott jatkoi Waverleyssa alkanutta nimettömyyttä ja julkaisi aina romaaninsa nimellä "Waverleyn kirjoittaja" tai tekijän kohdalla ”...:n tarinoita” ilman tekijän nimeä. Silloinkin kun oli selvää, ettei julkisuuteen tulo olisi haitannut, hän piti yllä nimettömyyden kulissia, ilmeisesti huvin vuoksi. Tänä aikana salaperäisestä menestyskirjailijasta käytettiin yleisesti lisänimeä "The Wizard of the North", "Pohjoisen velho". Kirjoittajan oikeasta henkilöllisyydestä huhuttiin silti laajalti.[3]

Vuonna 1820 Scott päätti Skotlannista kirjoittamisen romaanillaan Ivanhoe, historiallisella 1100-luvun Englannista kertovalla romanttisella kirjalla. Myös se oli suuri menestys, ja kuten ensimmäisen kirjan kohdalla, ilmestyi jälleen koko joukko samantapaisia kirjoja. Kun Scottin maine kasvoi uran tämän vaiheen aikana, hän sai baronetin arvonimen.

Vuonna 1825 Scottilla alkoi olla jälleen suuria talousvaikeuksia, sillä hänen yrityksensä melkein romahti. Yleiseen tietoisuuteen tuli myös tällöin, että hän oli romaanien kirjoittaja. Vararikon sijaan Scott panttasi kotinsa Abbotsford Housen ja tulonsa velkojensa pantiksi ja ryhtyi kirjoittamaan itseään veloista vapaaksi. Scott säilytti hämmästyttävän tuotteliaisuutensa (ja kirjoitti myös Napoleon Bonaparten ei-fiktiivisen elämäkerran) vuoden 1831 ajan. Sitten hänen terveytensä heikkeni, ja hän kuoli Abbotsfordissa vuonna 1832.[4] Vaikka velkoja ei tällöin vielä ollut kuitattu kokonaan, hänen romaaninsa myivät yhä, ja Scott sai velkansa maksettua vielä haudastaan käsin. Hänet haudattiin Dryburgh Abbeyhin, jonka lähellä seisoo juuri sopivasti suuri William Wallacen patsas – tämä oli yksi Skotlannin romanttisimmista historiallisista hahmoista.

Scott vastasi kahdesta merkittävästä suuntauksesta, jotka ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Ensiksi, hän popularisoi historiallisen romaanin: valtava määrä hänen jäljittelijöitään (ja jäljittelijöiden jäljittelijöitä) ilmestyi 1800-luvulla. Scottin vaikutus oli niin suuri, että vuonna 1854 avattua Edinburghin keskusrautatieasemaa kutsutaan Waverley Stationiksi, Waverleyn asemaksi.

Toiseksi, Scottin skotlantilaiset romaanit palauttivat arvon Ylämaan kulttuurille jakobiittikapinoita seuranneiden synkkien vuosien jälkeen. On kuitenkin paikallaan huomauttaa, että Scott oli Alamaan skotti ja että näkemyksensä Ylämaista olivat enemmän kuin vähän epätodellisia. Tiedetään, että hän keksi monia klaanitartaaneja pelkästään Yrjö IV:n Skotlannin-vierailua varten vuonna 1822. Silti vaikka hän ei ole yhtä suosittu nykyään, Waverleyn ja sen seurausten vaikutukset näkyvät yhä.

Scott sai myös Edinburgh Weekly News -lehdessä vuonna 1826 julkaistulla ja nimimerkillä kirjoitetulla kirjesarjalla aikaan sen, että skotlantilaiset pankit säilyttivät oikeuden laskea liikkeelle omia seteleitään. Siitä johtuu se, että nykyään hänen kuvansa on Bank of Scotlandin kaikkien setelien etupuolella.

Scottin suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waverley. (Waverley, 1814.) Suomentanut V. Andelin. Porvoo Helsinki: WSOY, 1904.
  • Henkipatto Rob Roy (Pellervo-seura 1949) (Rob Roy, 1818)
  • Ivanhoe (Simelius, Edlund 1870) (Ivanhoe, 1820)
  • Ivanhoe nuorille lukijoille kerrottuna (Karisto 1929)
  • Kenilworth (Otava 1912) (Kenilworth, 1821)
  • Kuninkaan mies (Otava 1915) (Woodstock, 1826)
  • Lammermoor'in morsian (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino 1871) (The bride of Lammermoor)
  • Mid-Lothianin sydän (Otava 1948) (The Heart of Midlothian, 1818)
  • Musta kääpiö (Suomen Kuvalehti 1874) (The Black Dwarf, 1816)
  • Nigelin vaiheet (Otava 1914) (The Fortunes of Nigel, 1822)
  • Perth'in kaupungin kaunotar (Uusi Suometar 1878; myös nimellä Perthin kaunotar, WSOY 1932) (The Fair Maid of Perth, 1828)
  • Quentin Durward (Uusi Suometar 1877; myös nimellä Kuninkaan jousimies, Pellervo-seura 1948) (Quentin Durward, 1823)
  • Talismani (Edlund 1880) (The Talisman, 1825)
  • Tähdistälukija (WSOY 1914) (Guy Mannering, 1815)
  • Vanha tarina Montrosesta (Edlund 1871) (A Legend of Montrose, 1819)
  • Ylämaan leski (Karisto 1913) (The Highland Widow, 1827)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Walter Scott. Suomen Kuvalehti, 15.11.1874, nro 46, s. 1-4. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.
  2. Walter Scott (kävelyretki). Kyläkirjaston Kuvalehti, 01.01.1905, nro 7, s. 15. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.
  3. Walter Scott (loppu). Suomen Kuvalehti, 01.12.1874, nro 47, s. 1-2. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.
  4. Sankari rauhan toimissa. Kansan Ystävä, 15.12.1876, nro 0, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Walter Scott -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walter Scott.