Julius Krohn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Julius Krohn.jpg

Julius Leopold Fredrik Krohn (19. huhtikuuta 1835 Viipuri28. elokuuta 1888 Viipuri) oli suomalainen kansanrunouden tutkija, suomen kielen ja kirjallisuuden professori, runoilija, suomentaja ja lehtimies. Krohn toimi suomen kielen lehtorina Helsingin yliopistossa vuodesta 1875 ja ylimääräisenä professorina vuodesta 1885. Hän oli 1800-luvun merkittävimpiä suomalaisen kansanrunouden tutkijoita. Hän myös kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu -työn.[1]

Krohnin äiti oli Viipurin lähellä sijainneen Kiiskilän kartanon tytär, suomensaksalaista sukujuurta oleva Julie Dannenberg. Monipuolisesti lahjakas Julie osasi kahdeksaa kieltä ja soitti loistavasti pianoa.[2] Saksalaista syntyperää oli myös isä Leopold Wilhelm Krohn (1806–1890), joka oli rakastunut Suomeen ja Julieen vieraillessaan Kiiskilässä. Julius Krohnin äidinkieli oli siten luonnollisesti saksa. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, että hän korosti kansanrunojen läntisiä, germaanisia ja skandinaavisia, aineksia.

Julius Krohn kehitti folkloristiikan alan ensimmäisen tieteellisen metodin. Krohnin menetelmällä pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisia vaiheita sekä niiden kulkeutumista ja muuntumista. Menetelmä perustuu saman runon tai tarinan eri versioiden systemaattiseen vertailuun. Metodia kutsutaan nykyään maantieteellis-historialliseksi metodiksi tai suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi (The Finnish Research Method). Julius Krohnin poika, professori Kaarle Krohn (1863–1933) seurasi isänsä jälkiä, kehitti metodia edelleen ja teki siitä kansainvälisesti tunnetun.[3]

Krohn kehitti myös suomen kirjakieltä ja loi uutta sanastoa. Tunnetuimpia Krohnin uudissanoista on elohopea, siihen asti oli puhuttu elävästä hopeasta. Hän myös suoritti Seitsemän veljeksen käsikirjoituksen korjausluvun eli kielentarkastuksen. 1880-luvulla Krohn oli jäsenenä virsikirjakomiteassa, jonka työn tuloksena valmistuivat vuonna 1886 käyttöön otetut suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjat; hän myös kirjoitti usean virren tekstin. Krohn kuoli vuonna 1888, kun hän hukkui purjehdusmatkallaan Viipurinlahdella.

Julius Krohnin ensimmäinen puoliso oli Emilia (Emma) Sofia Nyberg (1838−1875). Heidän lapsiaan olivat kansanrunoudentutkija Kaarle Krohn, säveltäjä, musiikintutkija ja kirkkomuusikko Ilmari Krohn ja kirjailija Helmi Krohn. Jäätyään leskeksi Julius Krohn solmi 1876 uuden avioliiton Maria Wilhelmiina (Minna) Lindroosin (1841−1917) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi mm. kirjailija Aino Kallas.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohn toimi useiden Johan Ludvig Runebergin teosten suomentajana, usein salanimellä, osin kollektiivisen fennomaaniryhmän johtavana jäsenenä. Myös Maamme-laulun suomenkielisten sanojen väitetään olevan hänen käsialaansa.[4] Kirjailijanimellä Suonio hän julkaisi runoja (muun muassa teos Mansikoita ja mustikoita 185661) ja teoksen Kuun tarinoita sekä toimitti kuvalehtiä, kuten Suomen Kuvalehteä. Lisäksi Krohn suomensi useita Walter Scottin romaaneja.

Tieteellisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomenkielinen runollisuus Ruotsin vallan aikana ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta, väitöskirja (1862)
  • Suomalaisen virsikirjan historia
  • Suomalaisen kirjallisuuden historia I: Kalevala (1883–1885)
  • Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet (1897)

Runoja, kertomuksia, elämäkertoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mansikoita ja mustikoita (1856–1861)
  • Runoelmia Suoniolta (1869, uudistettu 2-osainen painos 1869)
  • Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa. Elämäkerta (1880)
  • Maksimilian Aukusti Myhrberg. Elämäkerta (1881)
  • Suonion kootut runoelmat ja kertoelmat (1882)
  • Suonion lastenrunoja I–II (1898–1899)

Uusintapainoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maantieteellisiä kuvaelmia. 14, Suomen suku. Näköispainos. Alkuteos: Helsinki, 1887 (Kansanwalistus-seuran toimituksia LIX). Kairauksia kansalliseen kirjallisuuteen 2. Julkaisijat: Vanhan kirjallisuuden ystävät r.y. ja Jyväskylän yliopiston kirjasto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto, 1997. ISBN 951-34-0923-6.
  • Kertomuksia Suomen historiasta. 1, Pakanuuden aikakausi, I. Näköispainos. Alkuperäinen: Tampereella: Hagelberg, 1877. Helsinki: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-02-3.
  • Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus: Neljä lukua Suomen suvun pakanallista jumaluus-oppia. Näköispainos. Alkuperäinen: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1894. Helsingissä: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-00-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Raija Majamaa: Krohn, Julius (1835–1888) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.1.1998 (päivitetty 12.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.
  2. Krohn-suvun vaellustarina Viitattu 22.2.2014.
  3. Frog: Revisiting the Historical-Geographic Method(s). In: Lukin, Karina, Frog & Sakari Katajamäki (eds.), Limited Sources, Boundless Possibilities. Textual Scholarship and the Challenges of Oral and Written Texts. A special issue of RMN Newsletter No 7, December 2013.
  4. http://www.finlit.fi/tietopalvelu/runeberg/johdanto.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.