William Wallace

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
William Wallace. Kaiverrus 1600-luvun lopulta tai 1700-luvulta. Taiteilijan näkemys.

William Wallace (n. 127023. elokuuta 1305) oli skotlantilainen vapaustaistelija. Wallace oli aatelismies, jonka varhaisista vaiheista ei tiedetä juuri mitään, mutta hänen arvellaan viettäneen lapsuutensa pappisenonsa holhouksessa. Näinä aikoina Skotlannin tilanne oli sekava. Maa oli käytännössä Englannin miehittämä, ja vallasta kamppailevat skottiruhtinaat liittoutuivat usein englantilaisten kanssa toisiaan vastaan. Englantilaiset joukot toimivat linnoituksistaan käsin vapaasti Skotlannin alueella ahdistaen toisinaan aseetontakin väestöä. Vuonna 1291 englantilaiset tappoivat William Wallacen isän, mikä oli omiaan lisäämään hänen taistelutahtoaan.

Skottiaatelisten pyynnöstä Edvard I ratkaisi Skotlannin vallanperimyskiistan Robert Brucen (jonka pojanpoika oli myöhempi samanniminen kuningas Robert Bruce) ja John Balliolin välillä Balliolin eduksi vuonna 1292. Edvard I katsoi kuitenkin tämän jälkeen Balliolin ja Skotlannin vasalleikseen, ja kun Balliol ei suostunut Edvardin vaatimaan sotilasapuun Ranskaa vastaan, kokosi hän 1297 suuren armeijan ja marssi Skotlantiin. Skotlanti vallattiin, Balliol vangittiin ja Edvard I nimitti itsensä Skotlannin hallitsijaksi. Skotlannin hallitsijoiden kruunaamiseen aina 800-luvulta asti käytetty Sconen kivi ("kohtalon kivi") vietiin Lontooseen Edvard I:n valtaistuimen alle, missä se oli vuoteen 1996 ja Skotlantiin asetettiin Surreyn jaarlin vasallihallinto. Tiukimmin englantilaisten hallinnassa olleiden ydinalueiden ulkopuolella kyti kuitenkin kapina ja sekasorto.

Wallace joutui taisteluun englantilaisten sotilaiden kanssa Ayrin kylässä, ja surmattuaan heistä muutaman hänet voitettiin ja heitettiin vankityrmään nääntymään nälkään. Kyläläisten avulla Wallace selvisi, ja toivuttuaan hän liittoutui paikallisten kapinallisten kanssa ja aloitti järjestelmällisen vastarinnan. Hän onnistui surmaamaan isänsä tappaneen ritarin seurueineen, minkä jälkeen hän oli kapinallinen, joka oli surmannut englantilaisia ritareita, ei enää pelkkä lainsuojaton. Huolimatta englantilaismiehityksestä Wallace onnistui värväämään puolelleen väkeä, etupäässä aatelittomia ja pientalollisia, ja syyskuussa 1297 hänen joukkonsa kohtasi Surreyn jaarlin huomattavasti suuremman armeijan taistelussa Stirlingin linnan edustalla. Englantilaiset lähtivät taisteluun valmistautumattomina, kenties uskoen, että Wallace olisi tulossa antautumaan. Wallacen miehet houkuttelivat englantilaiset ylittämään joen, jossa 5 000 heistä surmattiin. Tämä oli skotlantilaisten ensimmäinen voitto Edvard I:n hyökkäyksen aikana.

Tämän jälkeen Wallace sai tukijoita myös korkeammilta tahoilta ja hyökkäsi Pohjois-Englantiin, Northumberlandiin ja Cumberlandiin. Palattuaan hänet lyötiin ritariksi ja nimitettiin Skotlannin vartijaksi, hallitsemaan John Balliolin nimissä. Monet skottiaateliset olivat kuitenkin yhä Edvard I:n puolella, ja Wallacen menestyskausi jäi lyhytaikaiseksi. Kesäkuussa 1298 Edvard I tuli Skotlantiin 90 000 miehen kanssa ja murskasi Wallacen johtamat joukot Falkirkin taistelussa, jossa käytettiin ensimmäisen kerran laajassa mitassa myöhemmin menestykselliseksi osoittautunutta pitkäjousta.

Wallace onnistui pakenemaan, mutta hänen sotamaineensa oli mennyt. Tästä eteenpäin Wallace piilotteli, eikä hänen vaiheistaan juuri tiedetä. Joidenkin viitteiden mukaan hän olisi ollut Ranskassa pyytämässä tukea Filip IV:ltä, mutta nämä yritykset kuivuivat kokoon lopullisesti Ranskan ja Englannin tehtyä rauhan. Englantilaisten puolella olleen skottiritarin petettyä Wallacen hänet vangittiin 1305 Glasgow'n lähistöltä. Wallace tuomittiin maanpetoksesta ja teloitettiin samana vuonna 23. elokuuta julmalla tavalla eli hirttämällä, repimällä ja paloittelemalla: Wallacea raahattiin aluksi hevosen perässä ja sitten hirtettiin, mutta kuoleman partaalla laskettiin irti, hänen sukuelimensä ja sisäelimet poistettiin ja lopulta hänen ruumiinsa katkaistiin kahtia. Hänen ruuminsa pilkottiin ja sen osat lähetettiin varoituksiksi eri puolille Englantia. Pää asetettiin London Bridgelle, toinen käsivarsi vietiin Newcastleen, toinen Berwickiin, toinen jalka Perthiin ja toinen Aberdeeniin. Ilmeisesti Edvard I uskoi tällä tavoin murtavansa skottien henkisen vastarinnan, mutta totuus oli päinvastainen: julma teloitustapa lisäsi Wallacen marttyyrin sädekehää ja auttoi Robert Brucea jatkamaan kapinaa.

William Wallace fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin William Wallacen hahmo on tullut tunnetuksi Mel Gibsonin vuonna 1995 ilmestyneen elokuvan Braveheart – taipumaton johdosta. Elokuva kuitenkin ottaa huomattavan suuria taiteellisia vapauksia kuvatessaan todellisia tapahtumia ja henkilöitä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]