Falkirkin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Falkirkin taistelun ensimmäinen vaihe
Falkirkin taistelun toinen vaihe

Falkirkin taistelu käytiin 22. heinäkuuta 1298 Falkirkin lähellä Skotlannissa, ja se oli merkittävimpiä taisteluja Skotlannin ensimmäisessä itsenäisyyssodassa. Taistelussa olivat vastakkain Englannin kuninkaan Edvard I ja skottien William Wallacen johtamat joukot.

Wallacen skottijoukot koostuivat pääasiassa noin 5 000 keihäsmiehestä ja noin 1 000 ratsumiehestä; Edvardilla oli taistelussa käytössään noin 2 500 ratsumiestä sekä noin 12 000 jalkamiestä, joista suuri osa oli walesilaisia pitkäjousimiehiä. Edvardin ratsuväki hyökkäsi välittömästi saatuaan näköyhteyden viholliseen ja suoritti puolivahingossa pihtiliikkeen skottien skiltron-muodostelmaan asettuneita joukkoja vastaan. Lordi Comynsin johtama skottien ratsuväki vetäytyi taistelusta ratkaisevalla hetkellä ja jätti muun joukon englantilaisten armoille. Skottien jousimiehet tuhottiin nopeasti, mutta keihäsmiehet pitivät pintansa ratsuväkeä vastaan. Taisteluun tässä vaiheessa mukaan ehtinyt Edvard komensi ratsuväkensä vetäytymään ja walesilaiset pitkäjousimiehensä eteen. Skottien keihäsmiehet olivat pitkäjousille helppo maali; kun skottien rivit olivat riittävästi harventuneet, ratsuväki viimeisteli työn, ja skotlantilaiset pakenivat taistelukentältä.

Taistelu päättyi englantilaisten voittoon, vaikka molemmat osapuolet menettivät noin 2 000 miestä. Suuri osa skoteista pääsi pakoon, näiden joukossa William Wallace.

Falkirkin lähellä käytiin myös toinen taistelu (Falkirkin toinen taistelu) vuonna 1746 Jakobiittikapinan yhteydessä.

Koordinaatit: 56.001°N, 3.784°W