Englantilaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englantilaiset
English people
Rivi 1: Hadrianus IV • Geoffrey Chaucer • Henrik VIII • Elisabeth I • William Shakespeare • Oliver Cromwell Rivi 2: John Locke • Isaac Newton • Daniel Defoe • Edward Jenner • Jane Austen • Charles Darwin Rivi 3: Charles Dickens • Edward Elgar • Robert Falcon Scott • Virginia Woolf • Margaret Thatcher • Jane Goodall Rivi 4: Bobby Charlton • John Lennon • Andrew Lloyd Webber • Kate Winslet • David Beckham • Adele
Rivi 1: Hadrianus IVGeoffrey ChaucerHenrik VIIIElisabeth IWilliam ShakespeareOliver Cromwell

Rivi 2: John LockeIsaac NewtonDaniel DefoeEdward JennerJane AustenCharles Darwin
Rivi 3: Charles DickensEdward ElgarRobert Falcon ScottVirginia WoolfMargaret ThatcherJane Goodall

Rivi 4: Bobby CharltonJohn LennonAndrew Lloyd WebberKate WinsletDavid BeckhamAdele
Väkiluku ~90 000 000
Asuinalueet

 Yhdistynyt kuningaskunta 45 260 000 (arvio)[1][2]
Yhdysvallat Yhdysvallat 28 410 295[3]
Kanada Kanada 6 570 015[4]
Australia Australia 6 358 880[5]

Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 281 895[6]
Kielet englanti
Uskonnot anglikaanisuus, katolilaisuus

Englantilaiset ovat pääasiassa Englannissa ja muissa Yhdistyneen kuningaskunnan osissa asuva kansa, joka puhuu äidinkielenään englantia. Englantilainen identiteetti periytyy varhaiselta keskiajalta, jolloin he käyttivät itsestään nimitystä Anglecynn. Suurin englantilaisten keskittymä asuu Englannissa. Amerikanenglantilaisia on arviolta noin 30 miljoonaa. Englantilaiset ovat muodostuneet monien Britanniaa asuttaneiden heimojen sekoittuessa, heihin on sekoittunut ainakin kelttejä, angleja, sakseja, juutteja, viikinkejä ja normanneja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin ja englantilaisten lippu.

Termiä "englantilaiset" ei käytetty Englannin varhaisimmista asukkaista. Ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka saapuivat Britteinsaarille paleoliittisella kaudella. Myöhemmin saarelle tuli kelttejä (brittejä) ja roomalaisia. Ensimmäiset englantilaisiksi kutsutut olivat anglosaksit, jotka käsittivät kaksi germaani-heimoa, anglit ja saksit. Tiettävästi he saapuivat Englantiin Saksan pohjois- ja Tanskan eteläosista, kun roomalaiset olivat lähteneet Britanniasta 400-luvulla. Anglosaksit syrjäyttivät kulttuurillisesti roomalaisten aikana englannissa asuneet keltit ja roomalais-brittiläiset, jotka olivat pääsääntöisesti roomalaistuneita kelttejä, poikkeuksena Cornwall, joka ei tuona aikana merkittävissä määrin englantilaistunut. Anglosaksit jakoivat Englannin useisiin pieniin kuningaskuntiin, joiden nimet näkyvät edelleen Englannin maakunnissa.

Tanskalaiset viikingit alkoivat ryöstellä Englannin rannikkoa 800-luvulla ja heitä seurasivat suuri joukko tanskalaisia siirtolaisia. Aluksi viikingit elivät englantilaisista erillään. Alfred Suuri otti käyttöön Danelagenin, joka jakoi Englannin Tanskan ja anglosaksien kesken. Alfredin seuraajat voittivat useita taisteluita tanskalaisia vastaan jolloin suuri osa Tanskalaisten alueista Englannissa saatiin takaisin. Tanskalaiset sulautuivat englantilaisiin, mutta jättivät jälkensä englannin kieleen. Sanoilla dream, take, they ja them on muinaisnorjalainen alkuperä.[7]

Englanti ei yhdistynyt yhden vallan alle ennen 1000-lukua. Aluksi monet anglosaksien kuningaskunnat yhdistyivät seitsemäksi suuremmaksi kuningaskunnaksi joista vahvimmat olivat Mercia ja Wessex. Nämä anglosaksiset kuningaskunnat alkoivat yhdentyä kun ne yhdistivät voimansa puolustautuakseen viikinkejä vastaan. Englannin valtio syntyi vuonna 937 Wessexin kuninkaan Athelstanin valtakaudella. 1066 tapahtui normannivalloitus ja normannit korvasivat anglosaksien yläluokan. Normannien valtakausi kesti vuoteen 1154 jonka jälkeen normannit sulautuivat englannin väestöön.[8] Normannivalloituksen jälkeen ei Englantia ole tähän mennessä valloitettu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska englantilaiset muuttivat suurin joukoin Englannin entisiin siirtomaihin, he ovat levinneet maantieteellisesti laajalle alueelle. Monet ovat myös muuttaneet Yhdistyneen kuningaskunnan muille alueille kuten Skotlantiin ja Walesiin. Brittiläisissä väestönlaskennoissa ei ole kysytty etnisten englantilaisten määrää, mutta 8,08 % Skotlannin[9], 20 % Walesin[10] ja 3,66 % Pohjois-Irlannin[11] väestöstä on syntynyt Englannissa. Irlanti ei kysy väestönlaskennoissaan asukkaidensa etnisyyttä, mutta maassa asuu noin 200 000 Englannissa tai Walesissa syntynyttä.[12] Suuria siirtolaisväestöjä asuu entisistä siirtomaista Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa sekä Etelä-Afrikassa. Yhdysvaltojen vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan maassa asui 24 509 692 englantilaistaustaista ja 1 035 133 ilmoitti etniseksi taustakseen ”britti”. Vielä vuoden 1980 väestönlaskennassa englantilaisiksi ilmoittautui 50 miljoonaa henkilöä.[13] Australiassa englantilaisia oli vuonna 2006 6 298 945 henkilöä ja Uudessa-Seelannissa 1 425 559. Afrikassa asuu arvioiden mukaan noin kaksi miljoonaa englantilaistaustaista.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen englantilainen aamiainen.

Englantilainen kulttuuri erottuu selvästi muista Britannian kulttuureista.[14] Englantilainen mytologia kertoo paljolti anglosaksien ajoista, tunnettuja näistä ovat esimerkiksi Robin Hood ja kuningas Arthur, joista jälkimmäinen on tosin kelttiläistä perua. Vappu on tärkeä juhla ja etenkin maaseudulla ihmiset kokoontuvat tuolloin juhlimaan kesän alkua. Englantilaiseen kulttuuriin kuuluu erottamattomana osana urheilu, etenkin jalkapallo, kriketti ja rugby. Englantilaisten symbolina pidetään Englannin lippua (Pyhän Yrjön risti) joka tuli käyttöön ristiretkien jälkeen. Englannin vaakunan kolme leijonaa periytyvät normannien valtakauden ajalta. Muita englantilaisten symboleja ovat tammi ja Tudor-ruusu. Suosittuja englantilaisia lauluja ovat Rule, Britannia!, Land of Hope and Glory ja God Save the Queen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]