Anglit
Anglit (saksaksi: Angeln, muinaisenglanniksi: Englas, latinaksi: yks. Anglus, mon. Anglii) olivat germaanikansa, joka asui alun perin Angelnissa, nykyisessä Schleswig-Holsteinissa. Sieltä he muuttivat 200-luvulla Pohjois-Ranskaan ja 300-luvulla Englantiin.[1] Roomalaisten vetäydyttyä Britanniasta anglit valloittivat saaren itäosat 400-luvulla.[2] Eteläistä ja itäistä Britanniaa ryhdyttiin heidän mukaansa kutsumaan Englalandiksi eli Englanniksi, joka merkitsee "Anglien maata".[3]
Anglit mainitaan ensimmäisen kerran Tacituksen teoksessa Germania, jossa hän kertoo anglien palvoneen Nerthus-jumalatarta. Beda Venerabilis mainitsee heidät teoksessaan Historia Ecclesiastica Gentis Anglorum, jonka mukaan anglit asuivat alun perin Angelnissa ja siirtyivät sieltä Englantiin.[2]
Britanniassa anglit muodostivat Nord Angelnen eli Northumbrian, Ost Angelnen eli East Anglian ja Mittlere Angelnen eli Mercian kuningaskunnat.
[muokkaa] Lähteet
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.
