Beda Venerabilis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piirroskuva Beda Venerabiliksesta keskiaikaisessa käsikirjoituksessa.

Beda Venerabilis oli Britannian huomattavampia teologeja ja tiedemiehiä 700-luvulla. Hän kirjoitti lukuisia marttyyriluetteloita, raamatunselityksiä ja vanhan kristillisen esikuvan mukaisen pyhimyskalenterin. Katolinen kirkko nimesi hänet kirkonopettajaksi vuonna 1899 ja hän on ainoa arvonimen saanut englantilainen.

Bedan elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beda oli lähtöisin ylhäisestä anglosaksiperheestä ja kasvoi luostarin ankarassa kurissa. Seitsenvuotiaana, vuonna 680, Beda lähetettiin Northumbriassa sijaitsevaan Wearmouthin luostariin kasvatettavaksi. Luostarissa hän oppi kirjoituksen, filosofian ja historian klassisia taitoja. Hän siirtyi myöhemmin Jarrow'n luostariin. Beda sai myöhemmin lisänimen Venarabilis, joka tarkoittaa "kunnianarvoisaa". Hän kuoli neljä vuotta Englannin kansan kirkkohistorian valmistumisen jälkeen, vuonna 735 Jarrow'n luostarissa.

Bedan näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedan päätyö oli vuonna 731 valmistunut, sananlaskuja pursuava Englannin kansan kirkkohistoria (Historia Ecclesiastica Gentis Anglorum), jonka hän omisti kunnioittamalleen Northumbrian kuningas Oswaldille. Siinä hän luo kuvan yhtenäisestä Englannin kansasta ja hän ajan tyylistä poiketen puhuu gens Anglorumista, joka tarkoittaa koko kansaa – kaikkia kansanryhmiä ja yhteiskuntaluokkia. Teoksen perustuksena on toivo saaren eri kansojen yhdistymiseen yhdeksi kansakunnaksi, jonka Jumala on johdattanut samaan maapallon kolkkaan kuten Israelin kansan luvattuun maahan.

Anglosaksisten kuningaskuntien kutsumuksena Beda piti esi-isien pakanallisten syntien sovittamista ja uuden, Jumalalle kuuliaisen kansan perustamista. Hän piti piispoja Vanhan testamentin profeettojen seuraajina. Beda kirjoitti myös kronikat De temporibus liber ja De temporum ratione maailman luomisesta vuosiin 725 ja 703 ja keskeneräiseksi jääneen Johanneksen evankeliumin anglosaksisen käännöksen. Hän oli anglosaksien kielen puolustaja ja hän pyysikin luostariveljiään kirjoittamaan muistiin tärkeimmät kristilliset rukoukset ja kaavat anglosaksien kielellä sekä opettelemaan ne ulkoa.

Beda käytti teoksissaan kolmenlaista ajanlaskua, kuninkaiden hallitusvuosiin perustuvan, roomalaisiin indiktiovuosiin perustuvaa, ja otti käyttöön Dionysius Exiguuksen kehittämän anno domini -menetelmän, jossa ajanlasku perustui Kristuksen syntymään. Sen käyttö De temporum ratione -teoksessa johti sen laajaan leviämiseen. Hän siirsi myös vuoden alun roomalaisten indioktiovuosien alusta 1. syyskuuta syyspäiväntasaukseen 24. syyskuuta, joka tapa levisi Eurooppaan Saksan ja Ranskan kuninkaiden arkistojen kautta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]