Karolinginen renessanssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karolinginen renessanssi tarkoittaa Kaarle Suuren kaudella ja sen jälkeen tapahtunutta kirjallisuuden, taiteiden ja oppineisuuden kukoistuskautta vuoden 800 tienoilla.[1] Ajanjaksoa kutsutaan myös nimellä karolinginen renovaatio, sillä joidenkin mielestä termi renessanssi on harhaanjohtava, koska uudistukset rajoittuivat lähinnä papistoon, ja ajanjaksolla pyrittiin lähinnä elvyttämään klassista taidetta, joka oli kukoistanut Rooman tasavallan aikana.[2]

Kuva Kruunajaisevankeliumeista

Karolingisen renessanssin aikana kopioitiin paljon käsikirjoituksia sekä antiikin kirjoja oppikirjoiksi ja kirjastoihin säilytettäväksi. Tämän ansiosta pienaakkoset kehittyivät.[1] Tunnetuin esimerkki karolingisesta käsikirjoituksesta on Kruunajaisevankeliumit[3], joiden koristelussa käytettiin kultaa ja purppuraa. Hahmojen kuvauksessa on käytetty klassisia asentoja ja kuvaustyylejä.

Karolinginen arkkitehtuuri vallitsi 700-luvun lopulla ja 800-luvulla. Tyylin esikuvia olivat antiikki ja Bysantin varhaiskristillinen tyyli.[4]

Karolingista renessanssia seurasi ottolaisen taiteen kausi. [3] Karolinginen renessanssi on eri asia kuin myöhempi, yleensä pelkästään renessanssiksi kutsuttu aikakausi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta internetix: HI1 Eurooppalainen ihminen. Viitattu 19.4.2008. (suomeksi)
  2. Scott, Martin: Medieval Europe, s. 30. New York: Dorset Press, 1964. ISBN 0-88029-115-X. (englanniksi)
  3. a b Vallius, Antti: Karolinginen/ottolainen taide Taidehistorian aikajana. 22.9.2006. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 19.4.2008. (suomeksi)
  4. Arkkitehtuurin sanakirja, s. 118–119. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.



Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.