Mercia

Wikipedia

Mercia (muinaisenglannin Mierce, "rajakansa") oli yksi anglosaksien Englannin kuningaskuntaa edeltäneistä kuningaskunnista. Sen keskus oli Trentjoen ja sen sivujokien laaksossa käsittäen nyky-Englannin Midlandsin alueen. Mercian naapureita olivat Northumbria, Powys, eteläisen Walesin kuningaskunnat, Wessex, Essex ja East Anglia.

Varhaisin tunnettu Mercian kuningas on Creoda, jonka sanotaan olleen Icelin lapsenlapsi. Hän astui valtaan vuonna 585 ja häntä seurasi Pybba vuonna 593. Kaksi Mercian kuningasta hallitsi nelisenkymmentä vuotta: Ethelbald (Æthelbald) vuosina 716–757 ja häntä seurannut Offa 757–796. Mercian viimeinen itsenäinen kuningas oli Burgred, joka hallitsi vuodesta 852 aina vuoteen 874, jolloin viikingit riistivät häneltä vallan. Seuraava kuningas Ceolwulf II saattoi olla viikinkien alamainen, vasalli. Anglosaksien kronikka kertoo hänen olleen foolish thegn, mutta kolikkolöydösten perusteella 870-luvulla mercialaiset ja länsisaksit tunnustivat Ceowulfin Mercian kuninkaaksi.^[1] Aethelred, jota kutsuttiin nimellä "Mercian herra" (Lord of Mercia) hallinnoi vuosina 883–911. Hän nai Ethelfledan, Wessexin Alfred Suuren tyttären. Aethelredin kuoleman jälkeen Ethelfleda hallitsi yksin kuolemaansa asti 918, jolloin hänen veljensä, Wessexin Edvard Vanhempi nousi kuninkaaksi.