Viikinkien hyökkäykset Englantiin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viikingit tekivät hyökkäyksiä Englantiin vuosina 793–1016.

Vuonna 1016 tanskalainen viikinki Knuut Suuri nousi Englannin kuninkaaksi.

Ensimmäiset hyökkäykset (793–870)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tunnettu viikinkien hyökkäys Englantiin tapahtui vuonna 793, kun norjalaiset ryöstivät Lindisfarnen luostarin.

Alfred Suuren aika (871–899)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmät hyökkäykset (899–1016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin kuningas Alfred Suuren seuraajat yrittivät vuoden 899 jälkeen vallata pikku hiljaa takaisin tanskalaisten hallitseman danelagenin alueen. Danelagen käsitti noin kolmanneksen Englannista. Englannin kuningas Edvard Vanhempi hävisi tanskalaisille East Angliassa vuonna 902, mutta voitti Northumbrian tanskalaiset vuonna 910 Tettenhallin taistelussa. Vuonna 918 hän voitti Tempsfordin taistelun ja tappoivat Tempsfordin tanskalaispäällikön. Tämän jälkeen koko East Anglia oli valloitettu.

Englantilaiset valtasivat Yorkin takaisin vuonna 927. Vallatakseen tanskalaisten menettämät alueet takaisin Dublinin viikingit tekivät liiton skottien ja Strathclyden britonien kanssa. Joukot hyökkäsivät Englantiin tavoitteenaan syrjäyttää Englannin kuningas Athelstan. Joukot valtasivat Yorkin takaisin, mutta hävisivät Brunanburhin taistelun vuonna 937. Voitto varmisti Athelstanin ylivallan Englannissa.

Viikingit tekivät uusia voimakkaita hyökkäyksiä vuodesta 980 lähtien. Hyökkäykset kohdistuivat erityisesti Lontoon lähelle. Viikinkien retkikunnat olivat muuttuneet suuremmiksi ja entistä ammattimaisemmiksi. Englannin heikko kuningas Ethelred Neuvoton ei kyennyt vastustamaan viikinkejä. Ethelred yritti päästä eroon viikingeistä maksamalla viikingeille pakkoveron, danegeldin eli tanskalaisrahan. Rahat eivät kuitenkaan auttaneet, sillä viikingit käyttivät ne uusien retkien järjestämiseen. Vuonna 991 norjalaiset viikingit voittivat Maldonin taistelun. Ethelred maksoi 21 000 punnan tanskalaisrahan ja pakeni Normandiaan. Tanskalaiset hyökkäsivät Lontooseen vuosina 994 ja 1002, jolloin heille maksettiin 24 000 punnan tanskalaisraha. Vuonna 1002 Ethelred järjesti Pyhän Bricen päivän verilöylyn, jossa murhattiin Englannin tanskalaissyntyisiä asukkaita. Vuonna 1011 viikingit ryöstivät Canterburyn ja tappoivat arkkipiispan. Tanskan kuningas Knuut Suuri hyökkäsi Englantiin vuonna 1015. Ethelred kuoli vuonna 1016 ja uudeksi kuninkaaksi nousi hänen poikansa Edmund Rautakylki, joka jatkoi taistelua viikinkejä vastaan. Edmund hävisi Assandunin taistelun, jonka jälkeen Knuut sai haltuunsa danelagin alueen ja Mercian. Vuoden 1016 lopussa Edmund kuitenkin kuoli ja Knut nousi Englannin kuninkaaksi. Tanskalaisvalta jatkui Englannissa vuoteen 1042 asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Childs Kohn, George: Dictionary of Wars, s. 527–528. Facts on File, 1999. ISBN 0-8160-4157-1.