Oliver Cromwell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oliver Cromwell
Oliver Cromwell by Samuel Cooper.jpg
Lordiprotektori
16. joulukuuta 16533. syyskuuta 1658
Edeltäjä Kaarle I
Seuraaja Richard Cromwell
Tiedot
Syntynyt 25. huhtikuuta 1599
Huntingdon, Englanti
Kuollut 3. syyskuuta 1658 (59 vuotta)
Lontoo, Englanti
Puoliso Elisabet Bourchier
Uskonto puritaani

Oliver Cromwell (25. huhtikuuta 15993. syyskuuta 1658) oli englantilainen sotilasjohtaja ja poliitikko. Uskonnoltaan hän oli puritaani. Kukistettuaan Kaarle I:n Englannin sisällissodassa Cromwell toimi Englannin, Irlannin ja Skotlannin yksinvaltaisena hallitsijana, lordiprotektorina, vuodesta 1653 kuolemaansa asti.[1][2]

Cromwell syntyi Huntingdonissa, Cambridgeshiressa. Hän opiskeli Cambridgen Sidney Sussex Collegessa, joka oli vastikään perustettu, vahvasti puritaaninen korkeakoulu. Hän ei kuitenkaan koskaan valmistunut, luultavasti isänsä kuoleman takia.

Sisällissota ja valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas hallitsi maata yksinvaltaisesti. Kuninkaan ja parlamentin välit kiristyivät 1640-luvulla niin, että osapuolet alkoivat koota aseistusta toisiaan vastaan. Cromwell oli alun perin parlamenttiedustaja, joka kokosi sisällissodan alussa rautakylki-joukot, jotka muodostivat perustan sisällissodassa ratkaisevassa roolissa olleelle ”uuden mallin armeijalle” (New Model Army).[3] Kaarle I menetti valtansa lopullisesti 1648 ja seuraavana vuonna parlamentti lakkautti monarkian. Vuonna 1649 Cromwell johti menestyksekkään sotaretken Irlantiin estääkseen Kaarle I:n valtaa tavoitellutta poikaa Kaarle II:sta saamasta siellä jalansijaa. Irlannin vastarinta murskattiin säälimättömästi ja Droghedassa ja Wexfordissa tehtiin joukkomurhat. Irlanti jaettiin lahjamaina Cromwellin sotapäälliköille ja sotilaille ja iirinkielinen kantaväestö ajettiin Connaughtiin (to Hell or Connaught). Kaarle II asettui Skotlantiin, jossa hän voitti Cromwellin joukot vuonna 1651. Tunkeuduttuaan Englantiin Kaarle II:n joukot kuitenkin murskattiin ja hän pakeni Ranskaan.

Cromwellista oli tullut 1650 armeijan komentaja, ja kaikki sotilaallinen valta oli hänellä. Vaikka hän oli puolustanut parlamenttia kuningasta vastaan, hän ajautui sen kanssa ristiriitoihin. Vuonna 1653 Cromwell hajotti parlamentin ja nimitti tilalle oman hallituksena, joka nimitti Cromwellin protektoriksi. Käytännössä Cromwell hallitsi tästä lähtien sotilasdiktaattorina.

Cromwell hallitsi kuolemaansa 1658 saakka diktaattorina. Hänen poikansa Richard Cromwell peri isänsä aseman, mutta ei pystynyt säilyttämään sitä. Parlamentti kutsui syrjäytetyn vallantavoittelija Kaarle II:n takaisin, ja tämä toteutti Englannin restauraation.[4] Cromwell haudattiin Lontoon Westminster Abbeyhin, mutta Kaarle II kaivatutti hänet ylös. Cromwell tuomittiin maanpetturuudesta ja ruumis mestattiin. Rautoihin laitettu ruumis katosi aikojen saatossa, mutta hänen irroitettu kallonsa seikkaili keräilijöiden ja museoiden kokoelmissa kolmensadan vuoden ajan, kunnes se lopulta 1960 haudattiin Cambridgen yliopiston alueelle.[2]

Saavutukset ja arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cromwellin kaudella Englanti valtasi Jamaikan Espanjalta ja voitti Alankomaat ensimmäisessä Englannin–Hollannin sodassa. Cromwellin aikana Englannin ulkopoliittinen voima kasvoi yleisesti.

Cromwellin luonnetta ja hallituskautta on vaikea kuvata yksiselitteisesti. Eräät painottavat hänen uskonnollista ja muuta suvaitsevaisuuttaan (muun muassa juutalaisten sallittiin palata maahan ensimmäistä kertaa Edvard I:n jälkeen) ja edistysmielisyyttään. Toisaalta on pantu merkille hänen häikäilemätön vallanhalunsa ja raa'at joukkomurhat Irlannin sotaretkellä.

Cromwellin arvo on edelleen kiistanalainen. Valistusaikana Cromwellia pidettiin häikäilemättömänä diktaattorina, joka käytti uskonnollisia syitä vain verukkeena vallan tavoitteluun. Vasta 1800-luvun puolimaissa historiantutkija Thomas Carlyle avarsi arviota Cromwellia ymmärtävään suuntaan. Carlyle korosti Cromwellin hallinneen kansan parhaaksi. Myös kuningasmieliset tutkijat myöntävät, että Cromwell oli terävänäköinen, jalomielinen ja lujatahtoinen johtaja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Interregnum The Official Website of British Monarchy
  2. a b Tieteen kuvalehti Historia 6/2013, s.11
  3. Oliver Cromwell. Turun Lehti, 13.08.1901, nro 95, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.
  4. a b Rystad, Göran: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 11., s. 237–239. Suom. Eskelinen, Heikki. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7.
Edeltäjä:
Kaarle I
Englannin lordiprotektori
1653–1658
Seuraaja:
Richard Cromwell