Edvard V

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Delarochen maalaus Edvard V ja hänen veljensä Yorkin herttua Towerissa vangittuna (1830)

Edvard V (4. marraskuuta 14701483?) oli Englannin kuningas 9. huhtikuuta 1483 syrjäyttämiseensä asti. Edvardia ei ehditty kruunata, sillä edellisen kuninkaan, Edvard V:n isän Edvard IV:n kuollessa sijaishallitsijaksi tullut Edvard IV:n veli Rikhard III sulki 12-vuotiaan Edvard V:n ja tämän 9-vuotiaan veljen Rikhard Shrewsburylaisen Toweriin. Edvardia ja Rikhardia ei nähty sen koommin. Rikhard III otti vallan itselleen, ja yleisesti hänen uskotaan murhanneen prinssit, joskaan mitään suoranaisia todisteita ei ole löytynyt. Vuonna 1674 työmiehet löysivät Towerista kahden lapsen luut, joiden on epäilty kuuluneen Edvard V:lle ja Rikhardille. Luiden alkuperää ei ole kyetty varmistamaan.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard syntyi piilopaikassa Westminster Abbeyssa, jossa hänen äitinsä Elisabet Woodwille piileskeli lancasterilaisia, jotka hallitsivat kuningaskuntaa kun Edvardin isä, yorkilainen Edvard IV ei ollut vallassa. Hänestä tuli Walesin prinssi kesäkuussa 1471 isänsä palattua valtaan ja hän oli vanhempiensa mukana virallisissa tilaisuuksissa.

Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard IV oli perustanut Walesin ja Marchesin neuvoston (engl. Council of Wales and the Marches) ja lähetti poikansa Ludlowin linnaan sen nimelliseksi puheenjohtajaksi. Prinssi asui Ludlowissa kun tieto hänen isänsä äkillisestä kuolemasta saapui. Edvard V peri kruunun 9. huhtikuuta 1483 12-vuotiaana. Hänen isänsä veli Gloucesterin herttua Rikhard oli nimetty nuorten veljenpoikiensa holhoojaksi. Rikhard sieppasi Edvardin seurueen sen matkalla Walesista ja saattoi prinssit Lontooseen.

Alle kolme kuukautta myöhemmin Rikhard anasti kruunun itselleen. 25. kesäkuuta parlamentti julisti Rikhardin veljenpojat aviottomiksi lapsiksi pappismies Ralph Shaan esitettyä todisteet, että Edvard IV oli solminut avioliiton Lady Eleanor Talbotin kanssa ennen kuin hän nai Elisabet Woodvillen.

Tosiasiassa kysymyksessä oli vanhempien jo lasten vauva-aikana tekemä sopimus - mutta tällainen sopimus oli tuolloin yhtä sitova kuin avioliitto; itse vihkiäistilaisuus oli lopultakin vain tietynlainen vallan ja varallisuuden näyttö. Sanottiin että se vahvisti avioliiton vastaavasti kuin viralliset hautajaiset kuoleman. Lapsilla itsellään ei ollut asiassa mitään sanansijaa: vanhemmat päättivät, koska suvun etu - erityisesti tällaisesta sopimuksesta seuraava rahallinen hyöty - meni henkilökohtaisten tunteiden edelle.

Koska Lady Eleanor eli yhä, tämä sopimus mitätöi liiton Elisabetin kanssa ja lapsista tuli aviottomia - joten Rikhard oli laillinen perijä. Rikhardin muut veljet, Edmund ja Yrjö, Clarencen herttua olivat jo kuolleet, jättäen Rikhardin seuraavaksi kruununperilliseksi.

Vankeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen kun nuoret prinssit vietiin Lontoon Toweriin heitä ei enää ikinä nähty julkisuudessa. Mitä heille tapahtui on suuri arvoitus, josta on kirjoitettu useita kirjoja. Yleisesti oletetaan heidät tapetun ja tavallisimmin epäillyt syylliset ovat: kuningas Rikhard III, Henry Stafford (Buckinghamin herttua) ja Henrik Tudor, joka löi Rikhardin ja nousi kuninkaaksi.

Myöhemmät tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinssien katoamisen jälkeen heidän kohtalonsa on epävarma. Jos heidät tapettiin, se pidettiin hyvin piilossa ja salaisuutena. Ei ole myöskään todisteita heidän selviämisestään hengissä tai että heidät olisi kuljetettu ulos maasta. Vuonna 1490 kruununtavoittelija Perkin Warbeck väitti olevansa Rikhard. Todellisuudessa hän oli syntynyt vuoden 1474 tienoilla Tournaissa. Petkuttaja hirtettiin vuonna 1499.

Vuonna 1674 työmiehet, jotka olivat siirtämässä White Towerin kappeliin johtavaa portaikkoa löysivät kahden lapsen luurangot, joka olivat kolmen metrin syvyydessä jalavakirstussa. Aluksi kirstu siirrettiin syrjään rakennusjätteiden mukana, kunnes joku päätteli kyseessä olevan prinssien luut. Silloin Kaarle II teetti Sir Christopher Wrenin suunnitteleman valkoisesta marmorista tehdyn arkun ja neljä vuotta myöhemmin luut sijoitettiin arvonmukaisen seremonian myötä Henrik VII:n kappeliin Westminster Abbeyhin lähelle heidän siskonsa Elisabet Yorkilaisen hautaa.

Yrjö V antoi vuonna 1933 luvan luurankojen tutkimiselle. Tutkimuksen suorittivat Abbeyn arkistonhoitaja Lawrence Tanner ja professori William Wright, eräs aikansa parhaista anatomian tuntijoista. Heitä avusti George Northcroft, Dental Associationin puheenjohtaja. Tutkimus johti siihen loppupäätelmään, että kyseessä olivat luultavasti prinssien jäänteet. Myöhemmin tutkimusta on kuitenkin arvosteltu riittämättömänä ja ettei sen perusteella voida esimerkiksi päätellä luurankojen sukupuolta. Westminster Abbeyn viranomaiset ovat tähän päivään saakka kieltäytyneet toisesta tutkimuksesta. [1]

Tapaus fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Josephine Tey käsittelee kirjassaan Ajan tytär Edvard V:n mysteeriä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.englishmonarchs.co.uk/plantagenet_13.htm – Luurankojen löytämisestä ja niistä tehdystä tutkimuksesta
Edward's crown PD cleaned.png Edeltäjä:
Edvard IV
Englannin kuningas
1483
Seuraaja:
Rikhard III