Kongregationalismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kongregationalismi on alun perin Englannin kirkossa 1600-luvulla syntynyt reformoituun teologiaan perustunut hengellinen liike. Tyypillisin piirre kongregationalismille on seurakunnan itsenäisyyden korostaminen ja kannattaminen. Kirkkohistoriassa Englannin kongregationalisteista käytetään myös nimitystä independentit.

Kongregationalismilla tarkoitetaan nykyisin seurakunnallista järjestäytymismuotoa, jossa paikallisseurakunta on itsenäinen yksikkö eikä sen yläpuolella ole mitään hallinnollista elintä tai päätösvaltaista tahoa. Kongregationalistiset seurakunnat ovat tyypillisesti pastorijohtoisia, vastakohtana presbyteriaaniselle seurakuntamallille. Yhdysvalloissa kirkkokunnat jaoteltiin tyypillisesti 1800-luvulla ja osin edelleen kongregationalistisiin, presbyteriaanisiin ja episkopaalisiin. Siinä missä kongregationalistiset seurakunnat ovat itsenäisiä ja tyypillisesti pastorijohtoisia, presbyteriaaniset seurakunnat ovat vanhimmisto-/synodijohtoisia ja episkopaaliset seurakunnat piispa-/hiippakuntajohtoisia.

Lopullisen päätöksen tärkeissä asioissa tekevät seurakuntalaiset enemmistövaalilla; paikalliskirkot ovat itsenäisiä eikä mikään ulkopuolinen taho voi määräillä niitä hallinnollisissa tai hengellisissä kysymyksissä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joan Standridge Gray,Joyce C. Tucker: Presbyterian polity for church officers, s. 2. Westminster John Knox Press, 1999. 9780664500184. Google Books.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.