Sven Haaraparta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sven Haaraparta
Sweyn.jpg
Sven Haaraparta haarukkamaisine kasvokarvoituksineen walesilaisessa kohokuvassa
Englannin kuningas
1013–1014
Edeltäjä Ethelred Neuvoton
Seuraaja Ethelred Neuvoton
Norjan kuningas
986-995
999–1014
Edeltäjä Harald Sinihammas
Olav Tryggvason
Seuraaja Olav Tryggvason
Pyhä Olavi
Tanskan kuningas
986–1014
Edeltäjä Harald Sinihammas
Seuraaja Harald II
Tiedot
Syntynyt n. 960
Kuollut 3. helmikuuta 1014
Gainsborough

Sven Haaraparta tai Sven Kaksiparta eli Sven Otto Haraldsson (tansk. Svend Tveskæg, norj. Svein Tjugeskjegg, n. 9603. helmikuuta 1014) oli Tanskan kuningas 986–1014 ja Englannin kuningas 1013–1014 (ei kruunattu). Hän on ilmeisesti saanut liikanimensä pitkistä talikkomallisista viiksistään ja parrasta, joka ei ollut kokoparta. Tätä tyyliä kutsuttiin nimellä "tjuge" muinaisnorjassa ja se oli muotia erityisesti tuon ajan Englannissa.

Sven teetti ensimmäisenä tanskalaisena kuninkaana kolikoita, joissa oli hänen muotokuvansa. Niissä luki Zven, Rex ad Dener, "Sven, tanskalaisten kuningas". Harald kääntyi kristinuskoon 960-luvun alkupuolella tai puolivälissä. Kun kuninkaallinen perhe kääntyi kristinuskoon, Svenille sanotaan annetun kristitty nimi Otto, Saksan keisarin kunniaksi. Tätä nimeä käytettiin kuitenkin äärimmäisen harvoin ja kolikkolöydökset sekä se, että englantilainen witenagemot hyväksyi hänet kuninkaana nimellä Sven, tukevat tätä. 1000-luvun historioitsija Adam Bremeniläinen väittää kronikassaan Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificum Svenin olleen pakana. Mitkään muut lähteet eivät kuitenkaan tue tätä väitettä.

Svenin puoliso oli Gunhild. Heidän lapsiaan olivat Knuut Suuri, Harald II ja Estrid Svenintytär.

Svenin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sven Haaraparta. Lorenz Frølichin maalaus.

Sven syntyi noin 960. Isä Harald Sinihammas ei koskaan pitänyt häntä mahdollisena kruununperillisenä ja Sven ryhtyi kapinaan tätä vastaan noin vuonna 987. Harald kuoli taistelussa saamiinsa vammoihin ja Svenistä tuli Tanskan kuningas.[1]

Norjan kuninkaan Olavi Tryggvenpojan kuoltua Svoldin taistelussa vuonna 999 (tai 1000), Sven kontrolloi myös Norjaa jaarli Eerik Haakoninpojan hallitessa maata vasallina. Pyhän Bricen päivän verilöylyn (marraskuu 1002) jälkeen Sven mitä luultavimmin vastasi hyökkäyksistä Englantiin 1003–1005, 1006–1007 ja 1009–1012. Verilöyly nähtiin laajamittaisena etnisenä puhdistuksena, jonka Ethelred II Neuvoton kohdisti Englannin tanskalaisväestöön. Sven peri suuria summia rahaa Englannilta niin sanottuna tanskalaisverona (Danegeld) ja johti henkilökohtaisesti tanskalaislaivaston hyökkäystä vuonna 1013.

Sven valloitti laajoja alueita Englannista, mutta Ethelred joukkoineen onnistui estämään Lontoon valloituksen. Kaupunki jäi kuitenkin yksin ja Ethelredin lähdettyä maanpakoon Normandiaan, Svenistä tuli Englannin kuningas loppuvuodesta 1013. Sven asettui Gainsboroughin, Lincolnshireen ja alkoi organisoida uutta kuningaskuntaansa. Hän kuitenkin kuoli siellä jo 3. helmikuuta 1014 hallittuaan vain noin viisi viikkoa. Svenin ruumis kuljetettiin Tanskaan, jossa kuninkaaksi nousi hänen poikansa Harald II. Tanskalaisjoukot valitsivat Svenin nuoremman pojan Knuutin Englannin kuninkaaksi, mutta molemmat palasivat Tanskaan, jolla aikaa Ethelred palasi maanpaosta kuninkaaksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ian Howard: Swein Forkbeard's invasions and the Danish conquest of England, 991-1017, s. 8. Boydell Press, 2003. ISBN 0851159281. Google books (viitattu 6.7.2011). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Harald Sinihammas
Tanskan kuningas
9861014
Seuraaja:
Harald II
Edward's crown PD cleaned.png Edeltäjä:
Ethelred II Neuvoton
Englannin kuningas
1013–1014
Seuraaja:
Ethelred II Neuvoton
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.