Abel (Tanska)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuningas Abel

Abel (k. 1252) oli Tanskan kuninkaana vuosina 12501252. Hän oli kuningas Valdemar II Sejrin poika ja nousi valtaistuimelle kukistettuaan veljensä Erik IV Plovpenningin. Hän kuoli sotaretkellä friisiläisiä vastaan.

Abel syntyi luultavasti vuonna 1218, ja hänet nimitettiin Slesvigin herttuaksi 1232. Hän avioitui vuonna 1237 Holstenin kreivin tyttären Mechtilden kanssa.

Kun Abelin isä kuoli ja valtaan nousi hänen veljensä Erik, alkoivat veljesten väliset vihamielisyydet. Kiista huipentui vuonna 1246, kun Abel hyökkäsi veljeään vastaan lankojensa tukemana. Hänen onnistui kukistaa Erik vihdoin vuonna 1250.

Erik vangittiin ja luovutettiin vihamiestensä käsiin, jotka surmasivat hänet. Abel joutui vannomaan kahdenkymmenenneljän aatelismiehen ("dobbelt tylvter-ed") kanssa, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Erikin kuoleman kanssa, ennen kuin hänet voitiin kruunata 1. marraskuuta 1250. Epäilys veljensurmasta kuitenkin jäi, ja kansan suussa syntyi sanonta "Abel af navn, Kain af gavn" eli "Abel nimeltään, Kain ansioltaan".

Hänen lyhyt hallituskautensa osoittautui onnistuneeksi, ja sen aikana vallitsi rauha ja kauppa Hansakaupunkien kanssa kasvoi.

Abel kaatui sotaretkellä friisejä vastaan 1252. Hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Kristofer I. Hänen leskensä avioitui 1261 Birger Jaarlin kanssa.

Legendan mukaan Abel kummittelee Slesvigin tuomiokirkossa. Abelin ja Erikin veljesviha on aiheena Oehlenschlägerin tragediassa Erik og Abel.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valdemar III k. 1257
  • Erik I n. 1240–1272
  • Sofia noin 1240–1284
  • Abel 1252–1279
  Edeltäjä:
Erik IV Plovpenning
Tanskan kuningas
12501252
Seuraaja:
Kristofer I