Sverre Sigurdinpoika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sverre Sigurdinpoikaa esittävä patsas Nidarosin tuomiokirkossa.

Sverre Sigurdinpoika (muinaisnorjaksi Sverrir Sigurðarson, n. 11499. maaliskuuta 1202) oli Norjan kuningas 1184–1202.[1] Hän oli naimisissa Ruotsin kuninkaan Eerik Pyhän tyttären Margaretan kanssa.

Sverre Sigurdinpoikaa pidetään yhtenä Norjan historian merkittävimmistä hallitsijoista. Hän saapui Färsaarilta Norjaan vuonna 1174 väittäen olevansa Sigurd II Munnin poika. Sverre nousi Birkebeiners-kapinaliikkeen johtohahmoksi ja taisteli vallasta kuningas Maunu Erlinginpoikaa vastaan. Sverre julistettiin Trondheimin kuninkaaksi, ja vuonna 1179 hän löi Maunun joukot. Sverren ja Maunun kamppailu päättyi Fimreiten taisteluun vuonna 1184, jossa Maunu sai surmansa. Sverrestä tuli tämän jälkeen koko Norjan kuningas.[1]

Sverren pyrkimys saada määrätä piispojen valinnasta ja vaatimus arkkipiispan asejoukkojen supistuksesta johtivat välirikkoon kirkon kanssa. Arkkipiispa Erik Ivarsson kieltäytyi kruunaamasta Sverreä ja pakeni Tanskaan useiden piispojen kanssa. Välirikko johti lopulta siihen, että paavi Innocentius III asetti Sverren kirkonkiroukseen.[1]

Sverre joutui loppuvuotensa taistelemaan kirkkoa tukevia kapinallisia vastaan. Oslon piispa Nikolas Arnesson ja arkkipiispa Erik Ivarsson yhdistivät voimansa ja palasivat Norjaan vahvan laivaston mukana. Kapinalliset saivat haltuunsa suurimman osan Norjan itäosista, mutta Sverreä he eivät saaneet kukistettua. Sisällissota jatkui Sverren kuoleman jälkeen, ja vasta hänen poikansa Haakon teki rauhan kirkon kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sverrir Sigurdsson Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.8.2012. englanti
  Edeltäjä:
Maunu Erlinginpoika
Norjan kuningas
 
Seuraaja:
Haakon III Sverrenpoika
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.