Oskar II
Wikipedia
Oskar II (Oscar Fredrik, 21. tammikuuta 1829 – 8. joulukuuta 1907) oli Ruotsin ja Norjan kuningas. Hän oli Norjan ja Ruotsin kuninkaan Oskar I:n (1844–59) kolmas poika. Syntymässä hänet nimettiin Itä-Göötanmaan herttuaksi. Hän liittyi laivastoon 11-vuotiaana ja hänet ylennettiin aliluutnantiksi heinäkuussa 1845. Myöhemmin hän opiskeli matematiikkaa Uppsalan yliopistossa. Hän nai Nassaun herttuan Vilhelmin tyttären prinsessa Sophie Wilhelmina Marianne Henriettan (1836-1913) 6. kesäkuuta 1857. Tultuaan Ruotsin kuningattareksi hänet tunnettiin nimellä Sofia.
Oskar II seurasi veljeään Kaarle XV:tä (1859–72) 18. syyskuuta 1872 ja hänet kruunattiin Norjan kuninkaaksi Nidaroksen katedraalissa Trondheimissä 18. heinäkuuta 1873. Hän otti kuninkaallisen moton: "Brödrafolkens väl, Broderfolkenes Vel". Kuningas opiskeli myös norjan kieltä. Poliittinen kriisi johti kuitenkin kuningaskuntien erottamiseen vuonna 1905. Hän ei sallinut sukunsa asettua Norjan valtaistuimelle, ja maiden suhteet paranivat ennen kuninkaan kuolemaa Tukholmassa 8. joulukuuta 1907. Hänen vanhin poikansa, Oscar Gustaf Adolf (1907–50), seurasi häntä kuninkaana. Toiseksi vanhin poika, Oscar Bernadotte (1859–1953) luopui kruununperimysoikeudesta 1888 naidessaan suomalaissyntyisen hovineiti Ebba Munckin. Muut pojat olivat prinssi, Länsi-Göötanmaan herttua Carl (1861–1951) ja Närken herttua Eugén (1865–1947), joka oli tunnettu taidemaalarina.
Oskar II oli viimeinen Ruotsin kuningas, joka voideltiin ja käytti kruunajaisissaan historiallista Eerik XIV:n kruunua ja muita regalioita. Seuraavat hallitsijat ovat pitäneet niitä ainoastaan esillä kruunajaistilaisuudessa.
Kruununprinssinä ollessaan Oskar vieraili vuonna 1870 Haaparannalla ja samassa yhteydessä myös Suomen puolella Torniossa.
 |
Edeltäjä: Kaarle XV |
Ruotsin kuningas 1872–1907 |
Seuraaja: Kustaa V |
| Edeltäjä: Kaarle XV |
Norjan kuningas 1872–1905 |
Seuraaja: Haakon VII |
