Josefina (Ruotsin kuningatar)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin kuningatar Josefina (1807−1876)

Josefina Maximiliana Eugenia Napoleona av Leuchtenberg (ransk. Joséphine Maximilienne Eugénie Napoléone de Beauharnais) (14. maaliskuuta 18077. kesäkuuta 1876, Tukholma) oli Ruotsi-Norjan kuningatar ja kuningas Oscar I:n puoliso.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josefina (Joséphine) syntyi Milanossa vanhempinaan Italian varakuningas Eugène de Beauharnais ja Baijerin prinsessa Augusta. Hänen isänpuoleinen isoäitinsä ja kaimansa oli Joséphine Tascher de La Pagerie, joka oli Ranskan keisari Napoleon I:n ensimmäinen vaimo. Äidinpuoleinen isoisä oli Baijerin kuningas Maksimilian I.

Josefina sai yhden nimistään itse Napoleonin toivomuksesta, mikä oli tämän viimeinen kunnianosoitus hänelle. Josefina sai 29. joulukuuta 1807 Bolognan prinsessan arvon ja 28. toukokuuta 1813 hänestä tuli Gallieran herttuatar. Lapsuutensa Josefina vietti Monzan palatsissa, Milanossa.

Vuonna 1814 Napoleonin häviön jälkeen Eugène de Beauharnais yritti järjestää itsensä Italian kuninkaaksi, mutta epäonnistuttuaan hän joutui pakenemaan perheineen Müncheniin, Baijerin kuningaskuntaan. Vuonna 1817 hän osti Eichstättin kaupungin ja linnan saaden Leuchtenbergin herttuan arvon. Talven perhe asui Münchenissä, kesän Ismaningissa ja syksyn Eichstätissä. Josefinan äidinkieli oli ranska ja he saivat opiskella saksaa, italiaa ja englantia. Muita oppiaineita olivat aritmetiikka, historia, maantiede ja astronomia. 24. maaliskuuta 1821 Josefina sai katolilaisen konfirmaation. Vanhimpana siskona hän piti huolta myös pikkusiskoistaan. Münchenissä työskennellyt saksalainen filosofi Friedrich von Schelling kuvaili Josefinaa sydämelliseksi ja iloiseksi lapseksi.

Avioituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana oli huolissaan poikansa kruununprinssi Oscar I:n avioliitosta. Hän halusi, että Oscar tutustuu ensin Tanskan nuoriin prinsessoihin ja sitten Leuchtenbergin, Hesselin ja Weimarin prinsessoihin. Kuningas lähetti poikansa 5. toukokuuta 1822 kiertämään Euroopan hoveja. Tanskassa hän tapasi prinsessat Carolinan ja Wilhelminan, Alankomaissa hän vierali kuninkaallisessa hovissa ja ihastui prinsessa Marianneen, mutta tämä oli vain 12-vuotias, joten avioliitto ei ollut ajankohtainen.

23. elokuuta Oscar saapui Eichstätiin ja tapasi 15-vuotiaan Josefinan ja tämän siskot. Ennen kruununprinssin tapaamista prinssi Eugène käveli Josefinan kanssa puistossa ja kertoi tälle, minkä takia Ruotsin kruununprinssi oli tullut vierailulle. Kruununprinssi rakastui Josefinaan ja 26. elokuuta pyysi tämän kättä. Keskustelunaiheeksi muodostui se, että Josefina oli katolilainen. Josefina itse oli uskonnollinen, mutta hänen isänsä ei uskonasioista perustanut. Eugène kysyi, josko kohteliaisuudenosoituksena prinsessa Augustaa kohtaan Josefina saisi säilyttää uskonsa. Ruotsalaisen neuvonantajat Wetterstedt ja Löwenhielm olivat keskenään eri mieltä siitä, mikä oli tarkoituksenmukaista. Tästä oli kuitenkin olemassa ennakkotapaus: Desideria oli säilyttänyt katolisen uskonsa tullessaan Ruotsin kuningattareksi. Lopulta päätettiin, että Josefina saisi säilyttää katolisen uskonsa, kunhan osallistuisi kirkollisiin toimituksiin.

Kruununprinssi Oscar I palasi Ruotsiin ja Josefina alkoi opetella ruotsia. Kun kruununprinssi Oscar palasi Müncheniin, oli Josefinan kielitaito edistynyt huomattavasti. "Minulla oli jo kunnia keskutella Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa kanssa yli puoli tuntia", totesi Oscar.

Katolilainen vihkitilaisuus järjestettiin Oscarin poissaollessa 23. toukokuuta 1823 Baijerin hovissa Münchenissa. Josefinan alttarille saattoi hänen isänsä Eugène ja kruununprinssi Oscaria edusti hänen enonsa Baijerin prinssi Karl Theodor, joka oli kuningas Maximilian I:n poika. Kaksi päivää myöhemmin Josefina jätti kotinsa yhdessä kreivitär Tascher de la Pagerien, paronitar Wurmsin ja kamarineitinsä kanssa matkustaakseen Ruotsiin. Lyypekissä hän tapasi saattajansa Mariana Koskullin ja kreivitär Brahen ja astuivat Carl XIII-linjalaivaan. Matkaseurueeseen kuului myös itse kuningatar Desideria, joka oli asunut jo yli 12 poissa Ruotsista. Vaxholmissa kruununprinssi Oscar astui laivaan ja alus saapui Tuhkolmaan 13. kesäkuuta kymmenientuhansien ihmisten seuratessa rannasta.

Laivan ollessa Tukholman edustalla kuningatar Desideria ja Josefina siirtyivät sluuppiin, joka laski heidät maihin Manillassa Djurgårdenin eteläosassa. Sillalla odottivat kuningas ja kruununprinssi. Naiset nousivat juhlavaunuun, joka kahdeksan valkoisen hevosen vetämänä Hagan linnaan, jossa vastaanottamassa oli edesmenneen kuninkaan Kaarle XIII:n sisko prinsessa Sofia Albertina. Josefina lepäsi muutaman päivän Hagan linnassa ennen kuin katolilainen vihkivala vahvistettiin Suurkirkossa pidetyssä tilaisuudessa 19. kesäkuuta 1823. Tämän jälkeen seurasi sarja juhlia, jotka päättyivät Kuninkaallisessa Teatterissa, jossa esitettiin Per Adolf Granbergin näytelmä Frejas högtid säveltäjä Franz Berwaldin kokoamalla musiikilla Mozartin oopperasta Titus. Ennen häitä sulhasen isä kuningas Kaarle XVI Juhana oli poistanut aiempia kuninkaallisia hääperinteitä, kuten hitaan soihdut kädessä tanssittavan poloneesin (fackeldans), seremoniallisen banketin (publik spisning) ja sänkyynjohtamisen (sängleding).

Vierailu Norjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. helmikuuta 1824 kuningas nimitti kruununprinssi Oscarin Norjan varakuninkaaksi ja että tämä myös matkustaisi kyseiseen maahan yhdessä Josefinan kanssa. Norjassa oli tullut ns. veto-kysymys ajankohtaiseksi vuonna 1821. Kuninkaalla oli tähän mennessä ollut vain Stortingin päätöksiin lykkäävä veto-oikeus, mutta elokuussa 1821 kuningas oli ehdottanut perustuslakiin muutoksia, jotka mahdollistaisivat absoluuttisen veto-oikeuden. Vastineeksi kuningas oli valmis tekemään myönnytyksiä useiden norjalaisten vaatimusten suhteen. Kesällä 1823 Tukholmassa pyyhkäiseen rojalismin aallon toivottiin toistuvan Kristianiassa, mikä antaisi paremmat asemat kuninkaalle suhteessa Stortingiin.

Pariskunnan matkaa lykättiin, kun Josefinan isä kuoli 21. helmikuuta 1824. Lopulta huhtikuun 5. päivänä kruununprinssipari aloitti matkansa Tukholmasta Västeråsin, Orebron, Karlstadin ja Kongsvingerin kautta kohti Kristianiaa, jonne he saapuivat 11. huhtikuuta. Kruununprinssipari jäi asumaan Kristianin kuninkaanlinnaan. Josefina myönsi audiensseja aamupäivisin ja iltapäivisin hän vieraili kouluissa ja pappiloissa. Iltaisin heillä kävi vieraita ja sen jälkeen kruununprinssi kävi läpi asiakirjat, jotka tarvitsivat hänen allekirjoituksensa. Kuuden viikon päästä kruununprinssipari matkusti Herrevadin luostariin Skåneen seuratakseen paikallisia sotaharjoituksia ja elokuussa he palasivat takaisin Kristianiaan. Kruununprinssi oli läsnä Stortingin kokouksessa, kun tämä ei suostunut myöntämään kuninkaalle absoluuttista veto-oikeutta. Tappion jälkeen kruununprinssipari matkusti ympäri Norjaa, kunnes 11. lokakuuta he lähtivät takaisin kohti Ruotsia Fredriksvaldin kautta.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josefina oli ollut 16-vuotiaana "kapea kuin urkupilli", mutta oli kasvanut jonkin verran vuosien aikana. Josefina on kuvattu kauniiksi, pitkäksi, hoikaksi, hiljaiseksi ja vaatimattomaksi.

Kruununprinssiparin ensimmäinen lapsi Kaarle syntyi 3. toukokuuta 1826, minkä jälkeen syntyi seuraavina vuosina neljä veljeä.

Kuningas Oskar I:n ja kuningatar Josefinan lapset:

  • Kaarle XV (1826-72)
  • Gustav (1827-52)
  • Oskar II (1829-1907)
  • Eugénie (1830-89)
  • August (1831-73)
Edeltäjä:
Desideria
Ruotsin ja Norjan kuningatar Seuraaja:
Lovisa