Luettelo Ruotsin hallitsijoista
Wikipedia
Ruotsi on kuningaskunta, jonka nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Vuonna 1974 voimaan tulleen uuden perustuslain mukaan Ruotsin kuningas on nimellinen valtionpäämies sekä kansakunnan yhtenäisyyden ja perinteiden elävä symboli vailla todellista valtaa. Käytännössä valtaa pitää Ruotsin pääministeri.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Islantilaisten saagojen mukaan Ruotsia hallitsi monen vuosisadan ajan Ynglinga-suku, jonka kantaisänä oli Odinin jälkeläinen Yngve. Todellisuudessa Ruotsi ei kuitenkaan liene muodostanut yhtenäistä kuningaskuntaa ennen 1100- tai 1200-lukua, vaan oli jakautunut moniin eri alueisiin. Ensimmäinen kuningas, jonka elämästä tiedetään enemmän kuin vain nimi ja muutamia yksittäisiä tapahtumia, on Erik Voittoisa (Segersäll). Hän hallitsi Upplannissa 900-luvun lopulla. Ennen 1200-lukua ei yleensä tarkalleen tiedetä, missä, milloin ja kuinka kauan jokin kuningas hallitsi. Valintansa jälkeen kuningas vieraili eri maakunnissa. Vierailua nimitetään eerikinretkeksi.
[muokkaa] Munsö-suku[1]
- Eerik Voittoisa (Erik Segersäll) (970-luku – noin 995)
- Olavi Sylikuningas (Olof Skötkonung) (noin 955 – noin 1022)
- Anund Jakob
- Emund Vanha (Emund gamle)
Anund Jakob oli Olavi Sylikuninkaan poika, joka oli kuningas noin 1022–1050. Emund oli Olavin avioliiton ulkopuolella saama poika. Hän oli kuningas noin 1050–1060.
[muokkaa] Stenkilin suku
- Stenkil (1060–1066)
- Erik Stenkilsson (1066–1067)
- Eerik Pakana (Erik Hedningen) (1066–1067)
- Halsten (1067–1070)
- Anund Gårdske (1070–1075)
- Haakon Punainen (Håkan Röde) (1075–1079)
- Inge I (1079–1084 ja 1078–1100)
- Uhri-Sven (1084–1087)
- Inge II (1100–1125)
- Filip Halsteninpoika (1100–1118)
- Ragvald Tuittupää (1125–1126)
- Magnus Nielsen (1125–1130)
Stenkil oli Länsi-Götanmaan jaarlin Ragnvaldin poika. Hän oli kuningas vuoteen 1066, jolloin alkoi valtataistelu Stenkilin pojan Eerikin ja Eerik Pakanan välillä. Kumpikin kuoli vuonna 1067. Kirkkohistorioitsija Adam Bremeniläinen mainitsee, että Stenkilin kuoltua Ruotsin kuninkaana olisi ollut Stenkilin poika Halsten. Myös venäläinen Anund Gårdske mainitaan kuninkaana. Tämän jälkeen kuninkaaksi tuli Haakon Punainen (Håkan Röde), joka hallitsi jonkin aikaa yhdessä Stenkilin pojan Ingen kanssa. Inge mainitaan paavin kirjeessä kuninkaana vuonna 1079.
Pakanallinen reaktio sai aikaan sen, että Inge syrjäytettiin Sveanmaalla, ja Blot-Svenistä tuli kuningas. Inge mainitaan vuonna 1081 vain Länsigöötanmaan kuninkaana. Blot-Sven oli Ruotsin viimeinen pakanakuningas. Inge palasi Sveanmaalle ja syrjäytti Blot-Svenin noin 1087. Tällöin ilmeisesti tuhottiin Upsalassa ollut pakanatemppeli.
Inge kuoli noin vuonna 1110, ja hänen veljenpojistaan Filipistä ja Inge nuoremmasta tuli kuninkaita. Filip kuoli 1118 ja Inge 1120-luvulla. Ragvald Knaphövde mainitaan Länsigöötanmaan kuninkaana 1120-luvulla. Magnus Nilsen (1106–1134) oli tanskalainen prinssi, joka oli Inge vanhemman lapsenlapsi. Hänet valittiin kuninkaaksi Göötanmaalla, mutta ei Sveanmaalla. Sverker vanhempi karkotti hänet Ruotsista noin 1130.
[muokkaa] Sverkerin ja Eerikin suvut
Sverkerin ja Eerikin suvut taistelivat Ruotsin kruunusta yli vuosisadan ajan, lopulta valtaan nousi jaarli Birgerin poika Valdemar. Knuut Eerikinpoikaan asti eri kuninkaiden valtakausien ajoituksissa on pientä epävarmuutta. Kirjailija Jan Guilloun Arn Magnusson -tetralogia kertoo tästä ajasta.
- Sverker vanhempi (1130–1156)
- Eerik Pyhä (Erik Jedvardsson den Helige) (1156–1160)
- Kaarle Sverkerinpoika (1160–1167)
- Knuut Eerikinpoika (1167–1195)
- Sverker Kaarlenpoika (1196–1208)
- Eerik Knuutinpoika (1208–1216)
- Juhana Sverkerinpoika (1216–1222)
- Eerik Eerikinpoika (1222–1229)
- Knuut Pitkä (1229–1234)
- Eerik Eerikinpoika (1234–1250)
[muokkaa] Bjälbo-suku
Bjälbo-sukua kutsutaan myös virheellisesti Folkunga-suvuksi. Hallituskaudet ovat osittain päällekkäisiä, koska suvun jäsenet toimivat ajoittain toistensa hallitsijakumppaneina.
- Valdemar Birgerinpoika (1250–1275)
- Maunu Ladonlukko (1275–1290)
- Birger Maununpoika (1290–1318)
- Maunu Eerikinpoika (1319–1364)
- Haakon VI Maununpoika (1362-1380)
- Albrekt Mecklenburgilainen (1363–1395)
[muokkaa] Kalmarin unioni
Kalmarin unioni oli Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtioliitto vuosina 1389-1521. Hallitsijat olivat samalla Norjan ja Tanskan kuninkaita.
- Kaarle Knuutinpoika (1438–1440) (valtionhoitaja)
- Pentti Jönsinpoika Oxenstierna ja Niilo Jönsinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja) (1448)
- Eerik Akselinpoika Tott ja Jöns Pentinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja) 1457
- Kettil Kaarlenpoika Vaasa (valtionhoitaja) 1465
- Jöns Pentinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja) 1465–1466
- Eerik Akselinpoika Tott (valtionhoitaja) 1466–1467
- Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja) 1470–1497
- Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja) 1501–1503
- Svante Niilonpoika (valtionhoitaja) 1504–1511
- Eerik Trolle (valtionhoitaja) 1512
- Sten Sture nuorempi (valtionhoitaja) 1512–1520
[muokkaa] Vaasa-suku
Vaasa-suku polveutuu Kustaa Vaasasta, joka valtaantulo merkitsi Kalmarin unionin purkautumista.
- Kustaa Vaasa (1523–1560)
- Eerik XIV (1560–1568)
- Juhana III (1568–1592)
- Sigismund (1592–1599)
- Kaarle IX (1599–1611)
- Kustaa II Aadolf (1611–1632)
- Kristiina (1632–1654)
[muokkaa] Pfalzilainen suku
Kaarle X Kustaa oli Pfaltzin kreivin poika ja Kustaa II Aadolfin sisarenpoika. Hän nousi valtaistuimelle serkkunsa Kristiinan luovuttua kruunusta.
- Kaarle X Kustaa (1654–1660)
- Kaarle XI (1660–1697)
- Kaarle XII (1697–1718)
- Ulrika Eleonora (1719–1720)
- Frederik I (1720–1751)
[muokkaa] Holstein-Gottorp-suku
Hattujen sodan jälkeen 1743 Ruotsin valtiopäivät valitsi kruununperilliseksi Holstein-Gottorpin suvun Aadolf Fredrikin saadakseen lievemmät rauhanehdot Venäjän kanssa. Aadolf Fredrik oli etäistä sukua sekä Pfalzilaiselle kuningassuvulle että Venäjän keisarinna Elisabetille.
- Aadolf Fredrik (1750–1771)
- Kustaa III (1771–1792)
- Kustaa IV Aadolf (1792–1809)
- Kaarle XIII (1809–1818)
[muokkaa] Bernadotte-suku
Ruotsin nykyinen kuningassuku, Bernadotte-suku polveutuu ranskalaisesta marsalkka Jean-Baptiste Bernadottesta, jonka Ruotsin valtiopäivät valitsivat kruununperijäksi kuningas Kaarle XIII:n jälkeen ja joka hallitsijana otti nimen Kaarle XIV Juhana.
- Kaarle XIV Juhana 1818–1844
- Oskar I 1844–1859
- Kaarle XV 1859–1872
- Oskar II 1872–1907
- Kustaa V 1907–1950
- Kustaa VI Adolf 1950–1973
- Kaarle XVI Kustaa 1973–
