Harald Gille

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harald läpäisee tulikokeen.

Harald Gille (norjaksi Harald IV Magnusson Gille, 11031136) oli Norjan kuningas 1130–1136. Harald oli syntynyt Irlannissa, ja hän lienee saanut liikanimensä Gille sanaparista Gilla Críst, Kristuksen palvelija. Hänen valtaannousunsa merkitsi kansalaissotien aikakauden alkua, ja tänä aikana Norjassa käytiin jatkuvasti julmaa kamppailua oikeudesta kruunuun.[1]

Harald saapui Norjaan 1128 ja ilmoitti olevansa edesmenneen kuningas Maunu Paljassäären poika ja hallitsevan kuninkaan Sigurd Jerusaleminkävijän velipuoli. Harald läpäisi tulikokeen eli käveli tulisilla hiilillä, mikä ajan uskomusten mukaan todisti hänen puhuvan totta.[1]

Sigurd hyväksyi hänet veljekseen sillä ehdolla, ettei Harald vaatisi osuutta valtakunnasta Sigurdin tai hänen poikansa Maunun elinaikana. Harald piti lupauksensa Sigurdin kuolemaan asti. Sigurdin kuoleman jälkeen Haraldin ja Maunun välille puhkesi kuitenkin sota, jonka Harald viimein voitti vuonna 1135. Harald kastroi ja sokaisi Maunun ja sulki hänet luostariin. Tämän jälkeen Harald Gille hallitsi Norjaa yksin, mutta kruunua tavoitellut Sigurd Slembe surmasi hänet jo 1136. Haraldilta jäi neljä poikaa, Inge, Sigurd, Östen ja Maunu. Heistä kaikista tuli Norjan kuninkaita.[1]

  Edeltäjä:
Sigurd I Jerusaleminkävijä, Maunu Sokea
Norjan kuningas
11301136
Seuraaja:
Inge Koukkuselkä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Harald IV Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 31.1.2013. englanti