Maunu Paljassääri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maunu III Paljassääri (Magnus III Olavsson Berrføtt, 10731103) oli Norjan kuningas 10931103. Hän oli aluksi serkkunsa Haakon Maununpojan kanssahallitsija, mutta Haakonin kuoltua 1094 hänestä tuli yksin koko Norjan kuningas. Maunu oli Olav Kyrren avioton poika.

Maunun lisänimen oletetaan saaneen alkunsa hänen tavastaan pukeutua sääret paljaaksi jättävään irlantilaistyyppiseen kilttiin.[1]

Vuonna 1095 Maunu Paljassäärestä tuli myös Mansaaren kuningas. Lisäksi Maunu liitti vuonna 1098 Orkneysaaret, Hebridit ja Shetlandinsaaret Norjaan. Maunu Paljassääri kaatui vuonna 1103 ollessaan sotaretkellä Irlannissa. Maunun sotaretkellä oli kauaskantoiset seuraukset, sillä tulevina vuosina Norjaan ilmestyivät sekä Harald Gille että Sigurd Slembe, jotka kumpikin väittivät olevansa Maunun aviottomia poikia ja oikeutettuja Norjan kruunuun.

Maunua seurasivat valtaistuimella hänen kolme poikaansa: Olavi Maununpoika, Östen Maununpoika ja Sigurd I Jerusaleminkävijä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thon, Jan Ingar & Munch, Jens: Paljassääret ja neuvottomat Historianet.fi. 28.12.2009. Viitattu 11.12.2013.
  Edeltäjä:
Olav Kyrre
Norjan kuningas
 
Seuraaja:
Olavi Maununpoika, Östen Maununpoika ja Sigurd I Jerusaleminkävijä