Harald Harmaaturkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Harald Harmaaturkki tai Harald II Eiriksson (muinaisnorjaksi Haraldr gráfeldr, norj. Harald Gråfell ja tansk. Harald Graafeld, 935970) oli Norjan kuningas 961970.[1] Harald oli Eerik Verikirveen ja Gunnhild Ossursdotterin poika[2].

Isänsä kuoleman jälkeen Harald liittoutui veljineen tanskalaisten kanssa kuningas Haakon Hyvää vastaan. He saivat tukea sedältään, Tanskan kuninkaalta Harald Sinihampaalta. Haraldista ja hänen veljistään tuli kuninkaita Haakonin kuoltua Fitjen taistelussa 961. Heidän valtansa kuitenkin rajoittui vain Länsi-Norjaan. Harald oli veljeksistä vanhimpana voimakkain ja vaikutusvaltaisin. Harald pyrki vahvistamaan asemiaan murhauttamalla paikalliset mahtimiehet Sigurd Haakonssonin, Tryggve Olafssonin ja Gudrød Bjørnssonin. Harald teki myös viikinkiretken Bjarmalandiin, josta hän sai suuren turkissaaliin. Lisänimi "Harmaaturkki" lienee peräisin tältä retkeltä.[1] [2]

Haraldin ankara hallinto ja pakanallisten jumalten julkisen palvonnan kielto tekivät hänestä epäsuositun. Tanskassa maanpaossa ollut Sigurd Haakonssonin poika Haakon Sigurdinpoika ja Harald Sinihammas saivat houkuteltua Harald Harmaaturkin Tanskaan. Siellä Haakon Sigurdinpojan joukot surmasivat Haraldin taistelussa vuonna 970.[1] [2]

Edeltäjä:
Haakon Hyvä
Norjan kuningas Seuraaja:
Haakon Sigurdinpoika

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Harald II Eiriksson Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 30.7.2013. englanti
  2. a b c Harald 2 Gråfell Store norske leksikon. Store norske leksikon AS. Viitattu 2.8.2013.