Kristian II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristian II. Jan Gossaertin kaivertama muotokuva 1520-luvun alkupuolelta.
Tukholman verilöyly

Kristian II (14811559) oli tanskalaissyntyinen kuningas, joka hallitsi Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Hannun ja Saksin Kristiinan poika.

Kristian halusi yhdistää pohjoismaisen unionin pysyvästi. Hän aloitti vuonna 1517 pitkään valmistellun sotaretken Ruotsia ja valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Sture haavoittui taistelussa ja kuoli 1520. Johtajansa menettänyt Ruotsin ylimystö suostui solmimaan Uppsalassa sopimuksen Kristianin kanssa. Sopimuksessa Kristian lupasi armahtaa kaikki, jotka antautuivat. Samana vuonna Kristian lähetti asevoimia myös Suomeen, jonne siihen asti oli tehty vain hävitysretkiä, ja saikin kaikki Suomen linnat antautumaan.

Vuonna 1520 Kristian kruunattiin kuninkaaksi. Sen jälkeen hän petti lupauksensa ja surmautti noin 80 Sten Sturea kannattanutta henkilöä niin sanotussa Tukholman verilöylyssä. Surmat tapahtuivat Sturen vuonna 1517 erottaman arkkipiispa Trollen laatimien kerettiläisyyssyytösten varjolla. Ruotsalaiset ovat antaneet Kristianille lisänimen Tyranni, vastaavasti tanskalaiset antoivat hänelle lisänimen Hyvä.

Kapina Ruotsissa jatkui ja sen johtoon asettui Kastelholman entinen linnapäällikkö ja Tukholman verilöylyssä kuolleen Eerik Juhananpojan poika Kustaa Vaasa. Hänet nimitettiin Ruotsin valtionjohtajaksi 1521. Yritys palauttaa Ruotsi unioniin vaati veroja, jotka oli kerättävä Norjasta ja Tanskasta. Kristian yritti myös vapauttaa kaupan hansaliiton monopolista ja nosti Tanskan salmien tullimaksuja ja kaappasi useita Alankomaiden laivoja, joiden hän katsoi välttelevän tullia.

Suhteet Alankomaihin katkesivat ja Lyypekki liittoutui Kustaa Vaasan kanssa. Kristianin ote Ruotsista kirposi ja sen kuninkaaksi kruunattiin Kustaa Vaasa vuonna 1523. Tämä merkitsi Kalmarin unionin lopullista päätöstä. Viimein myös Jyllanti kapinoi ja tarjosi Tanskan kruunua Holsterin herttua Frederikille 1523. Kristian pakeni Seelantiin.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, lokakuussa 1531, Kristian yritti valloittaa kuningaskuntansa takaisin, mutta myrsky hajotti hänen laivastonsa Norjan rannikolla ja Oslon sopimuksessa hän antautui Fredrikille ja vietti 27 vuotta vankeudessa. Hän kuoli tammikuussa 1559.

Zachris Topelius maalaa Maamme-kirjassa tunteellisen eikä täysin puolueettoman kuvan Kristian II:n viimeisistä vuosista:

»Kolme vuosikymmentä entinen tyranni istui pienessä kivityrmässä johon ruokakin annettiin pienestä aukosta seinässä. Vasta harmaapäisenä ukkona hänet vapautettiin ja hän eli vielä kauan varoittavana esimerkkinä Jumalan ankarasta tuomiosta»

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Hannu I
Tanskan ja Norjan kuningas
 
Seuraaja:
Fredrik I
Greater coat of arms of Sweden.svg Edeltäjä:
Sten Sture nuorempi
valtionhoitaja
Ruotsin kuningas
 
Seuraaja:
Kustaa Vaasa
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.