Kastelholman linna
| Kastelholman linna | |
|---|---|
 Kastelholman linna vuonna 2017 |
|
| Sijainti | Sund, Ahvenanmaa, Suomi |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | linna |
| Valmistumisvuosi | 1300-luvun lopulla |
 |
|
Kastelholman linna (ruots. Kastelholms slott) on linna Ahvenanmaan Sundissa. Sitä alettiin rakentaa 1300-luvun loppupuolella, ja siitä tuli Ahvenanmaan hallintokeskus 1400-luvun alussa. Linna piti asemansa vuoteen 1634, jolloin Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Tämän jälkeen linna rappeutui nopeasti, ja vuoden 1745 tulipalon jälkeen linnaa käytettiin enää viljavarastona. Raunioiden ensimmäiset konservoinnit tehtiin 1890-luvulla ja tieteelliset dokumentoinnit 1960-luvulla. Museoksi varastona toiminut pohjoissiipi otettiin jo 1930-luvulla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastelholmaa alettiin rakentaa puolustuslinnakkeeksi 1300-luvun loppupuolella, ja se on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linnoitus. Tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä, mutta ensimmäinen maininta linnasta on vuodelta 1388.[1] Maininta on Bo Joninpoika Gripin testamentin toimeenpanijoilta, jotka luovuttivat kuningatar Margareetalle joitakin Suomen linnoja, kuten Kastelholman. Neljä vuotta aiemmin Grip oli luetellut testamentissa linnoja, mutta vielä tällöin Kastelholmaa ei mainittu. Tästä esimerkiksi historioitsija Reinhold Hausen on päätellyt, että linna perustettiin vuoden 1384 jälkeen, mutta viimeistään Gripin kuolinvuonna 1386. Kivilinnaa aiemmin paikalla oli kuitenkin ollut jo puukastelli.[2]
Ahvenanmaan maakunnan keskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Kastelholma siirtyi kuningatar Margareetan haltuun, Ahvenanmaasta tuli oma hallintoalueensa ja Kastelholma oli sen keskus.[3] Ahvenanmaasta tehtiin 1418 itsenäinen läänitysalue, joka annettiin tanskalaiselle Bengt Pogwischille. Pogwischin kuoltua tämän leski Ida Königsmarck sai pitää läänin, mikä närkästytti Kaarlenkronikan mukaan ruotsalaisia. Engelbrektin kapinan aikana Engelbrektin miehet piirittivät linnaa Erik Puken puolesta. Linna onnistuttiin valtaamaan syyskuussa 1434, ja Puken tarkoituksena oli pitää Kastelholma omana läänityksenään. Puke mestattiin kevättalvella 1437.[4]
Sten Sturen aikana Kastelholman merkittävyys näkyi siinä, että vuosien 1470–1520 aikana kaikki linnan päälliköt olivat valtaneuvoston jäseniä. Linnan asema vaihteli kuitenkin huomattavasti, sillä välillä se oli läänitettynä ja välillä se kuului kruunun tilitettäviin.[5] Erik Johaninpoika ja Sten Turenpoika olivat 1500-luvun alussa vaikeuksissa Itämerellä riehuneiden tanskalaisten kaappareiden kanssa. Søren Norby valtasi sen 1507, ja tämän jälkeen Sten Turenpoika vietiin vankina Tanskaan. Tanskalaisten lähdettyä linna siirtyi kruunulle. Hemming Gadh sai Kastelholman 1514 tai 1515. Hän viipyi linnassa neljä vuotta ja omien sanojensa mukaan ”rakensi” linnan. Todennäköisesti hän korjautti vuonna 1507 syntyneet vauriot. Gadh menetti läänityksensä vuonna 1518 kritisoituaan Sten Sture nuorempaa. Tanskalaisille linna siirtyi jälleen syyskuussa 1520, ja Kristian II asetti Lyder van Offensen Kastelholmaan. Tanskalaiset pitivät Ahvenanmaata otteessaan kesään 1523, kun Lyder van Offense päätti antautua havaittuaan, että ruotsalaiset valmistelivat suurta sotaretkeä Suomeen. Hän purjehti väkineen Tukholmaan ja antautui 18. heinäkuuta. Ruotsalaiset miehittivät tämän jälkeen tyhjän linnan.[6]
Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523, ja hän päätti läänittää Ahvenanmaan Ivar Flemingille, joka pystyisi rauhoittamaan takaisinvoitetun alueen. Fleming oli virassa vuoteen 1537, ja hän oli Kastelholman viimeinen lääninhaltija, sillä hänen jälkeensä Kustaa Vaasa siirsi oman fatabuurinsa alaisuuteen. Jatkossa Kastelholmaa johtivat voudit. Ensimmäisen voudin Olof Trottenpojan aikana linnaa korjattiin. Olof Trottenpoika oli ilmoittanut Kustaa Vaasalle 1543, että linna oli pahasti vahingoittunut. Kustaa Vaasa kehotti voutia korjauttamaan ja parantamaan linnaa niin hyvin kuin mahdollista. Korjaustyöt jatkuivat todennäköisesti 1550-luvulle saakka.[6] Ahvenanmaa kiinnosti Kustaa Vaasaa, ja hän vietti kevättalvella 1556 muutaman kuukauden Kastelholmassa. Samana vuonna kuninkaan pojasta Juhanasta tuli Suomen herttua. Juhana oleskeli linnassa 1557, 1559 ja 1561 ja piti siellä syksyllä 1571 vankina veljeään Eerik XIV:ttä ja tämän vaimoa Kaarina Maununtytärtä. Eerikin vankikamarina ollaan pidetty Kuretornin pientä huonetta sen kolmannessa kerroksessa.[1]
Juhana III läänitti Kastelholman Katariina Stenbockille eliniäksi vuonna 1569. Arvid Stålarm lähti tammikuussa 1599 18 reen ja 40 miehen kanssa jäiden yli Ahvenanmaalle, kun Kaarle-herttuan käskynhaltija Hans Klaunpoika oli lähtenyt Tukholmaan. Stålarm valtasi Kuningas Sigismundin puolesta Kastelholman taisteluitta ja asetti käskynhaltijaksi Salomon Illen. Kaarle-herttua pyrki valtaamaan linnan takaisin Sigismundilta ja lähetti huhtikuussa 1599 Hans Klaunpojan Ahvenanmaalle 400 miehen kanssa. Kastelholman piiritys epäonnistui täysin, kuten kävi myös seuraavallekin yritykselle heinäkuun puolivälissä. Ratkaiseva taistelu Kastelholmasta käytiin 31. heinäkuuta, kun herttuan hyökkäystä johti amiraali Joakim Scheel, joka oli edellisenä päivänä ilmoittanut Illelle tuoneensa mukanaan neljä järeää tykkiä. Kastelholma antautui taisteluitta. Upseerit vietiin Turkuun mestattaviksi.[7]
Merkityksen väheneminen ja rappeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.png)
Kastelholman merkitys valtakunnan puolustuksessa väheni 1630-luvun alussa, mutta sitä käytettiin jonkin aikaa vankilana ja sen sijainnin ansiosta siellä vieraili kuninkaita ja muita mahtimiehiä. Kastelholmaan karkotettiin muun muassa Linköpingin verilöylystä tuomittu Claes Bielke. Kastelholman viimeinen merkittävä rakennusvaihe alkoi, kun Kustaa II Aadolf kehotti Ahvenanmaan käskynhaltijaa Stellan Otto von Mörneriä kunnostamaan loppusyksyllä 1619 tulipalossa vahingoittunutta linnaa. Työn johtoon palkattiin rakennusmestari Hans Esslinger, ja rakennustöitä kesti tilien mukaan vuoteen 1631.[7]
Jälleenrakennettu linna menetti kuitenkin pian merkityksensä, kun vuonna 1634 Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Kastelholman linna menetti näin asemansa hallintokeskuksena. Linna rappeutui nopeasti tämän jälkeen, ja vuonna 1642 korkein vastuu linnasta oli yhden kirjurin ja vahtimestarin harteilla. Kaarle XI vieraili kuitenkin linnassa vuonna 1672 leskikuningatar Hedvig Eleonooran kanssa. Ei ole kuitenkaan tiedossa yöpyivätkö he linnassa vai Kastelholman kuninkaankartanossa. Vierailu antoi kuitenkin aiheen Fredrik Paciuksen ja Zachris Topeliuksen oopperaan Kaarle-kuninkaan metsästys.[7]
Isonvihan aikana Kastelholman puolustusvalmiutta nostettiin puupaalutuksilla vielä kerran, mutta linna ei joutunut kohtaamaan vihollisia.[7] Linna vaurioitui pahoin vuoden 1745 tulipalossa. Parhaiten tulipalosta selvinneestä pohjoissiivestä tehtiin viljavarasto.[1]
Uusi kiinnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Kastelholmasta alettiin kiinnostua uudelleen 1800-luvulla, mistä oli merkkinä historioitsija Karl Bomanssonin vuonna 1856 julkaisema kirja linnasta. Vuonna 1884 perustettu Muinaistieteellinen toimikunta otti Kastelholman toimenpideohjelmaansa, ja raunioita konservoitiin 1890-luvulla.[7] Pohjoissiipeä käytettiin viljavarastona 1930-luvulle saakka, jolloin siitä tehtiin Ahvenanmaan ensimmäinen kulttuurihistoriallinen museo.[8] Tieteellinen dokumentointi aloitettiin kuitenkin vasta 1960-luvulla. Maakuntahallinto aloitti entistämisohjelman vuonna 1979.[7]
Rakenne ja ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastelholman linna muodostuu päälinnasta ja sen pohjoispuolella sijaitsevasta esilinnasta. Esilinna on noin kaksi kertaa päälinnan levyinen. Päälinnan mitat ovat noin 30×20 metriä, esilinnan noin 45×25 metriä. Linna perustettiin alkujaan saarelle (noin 1,7 hehtaaria), jonka rantalinjan ulkopuolella linnaa kiersi kaksi tai kolme paaluriviä maihinnousun estämiseksi. Linnan erottuvin osa on korkea Kuuritorni, joka seisoo linnan keskellä. Kuuritornissa sijaitsee myös esilinnaan johtava portti. Aikoinaan portin ulkopuolella on luultavasti sijainnut laskusilta. Päälinnassa sijaitsee lisäksi kolmikerroksinen siipirakennus, niin sanottu palatsi. Linnassa on ollut myös kappeli, mutta sen sijainti ei ole enää tiedossa.[9]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardberg, C. J. & Welin, Per-Olof: Suomen keskiaikaiset linnat. Suomentanut Savolainen, Irma. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1993. ISBN 951-1-11992-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Historia Kastelholms slott. Ålands landskapsregering. Viitattu 19.9.2013.
- ↑ Gardberg & Welin, s. 93.
- ↑ Gardberg & Welin, s. 96.
- ↑ Gardberg & Welin, s. 97.
- ↑ Gardberg & Welin, s. 98.
- ↑ a b Gardberg & Welin, s. 99–100.
- ↑ a b c d e f g Gardberg & Welin, s. 102–103.
- ↑ Kastelholm Castle Museibyrån PB. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 19.9.2013 (englanniksi) . Web archive 2013
- ↑ Gardberg & Welin, s. 93–96.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kastelholman linna Wikimedia Commonsissa
- Gardberg, C.J.: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-17423-1.
- Reinh. Hausen: Kastelholms slott och dess borgherrar, 1934. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot