Juho Kusti Paasikivi

Wikipedia

Juho Kusti Paasikivi
Suomen tasavallan 7. presidentti
Virassa 11.3.1946–1.3.1956
Edeltäjä	Gustaf Mannerheim
Seuraaja	Urho Kekkonen
Suomen pääministeri
Virassa Paasikiven I hallitus 27.5.1918–27.11.1918 Paasikiven II hallitus 17.11.1944–17.4.1945 Paasikiven III hallitus 17.4.1945–26.3.1946
Edeltäjä	Pehr Evind Svinhufvud Ralf Törngren Urho Castrén
Seuraaja	Lauri Ingman Mauno Pekkala
Tiedot
Syntynyt	27. marraskuuta 1870 Koski Hl.
Kuollut	14. joulukuuta 1956 (86 vuotta) Helsinki
Puolue	Kokoomus
Puoliso	Alli Paasikivi (1934-1956)

Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, 27. marraskuuta 1870 Hämeen läänin Koski – 14. joulukuuta 1956 Helsinki) oli Suomen tasavallan seitsemäs presidentti ja kolmen hallituksen pääministeri.

Paasikiven ensimmäinen puoliso oli Anna Matilda Forsman (vuosina 1897–1931), toinen Allina (Alli) Valve (vuosina 1934–1956). Lapset olivat Annikki (1898–1950), Wellamo (1900–1966), Juhani (1901–1942) ja Varma (1903–1941).

Paasikiven kuva oli 1 000 markan (1955) ja 10 markan (1963 ja 1980) seteleissä. Vuonna 1955 Paasikivi oli ensimmäinen elävä henkilö, joka sai kuvansa suomalaiseen seteliin.^[1]

Sisällysluettelo 1 Ura lyhyesti 2 Paasikivi rauhanneuvottelijana 3 Aikajana 4 Paasikiven hallitukset 5 Paasikiven presidenttikaudet 6 Katso myös 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ura lyhyesti

Juho Kusti Paasikivi syntyi 27. marraskuuta 1870 Kosken kunnan alueella perheen ollessa muuttomatkalla Lahteen, jossa hän oli viettävä lapsuutensa ja nuoruutensa. Hänen kummatkin vanhempansa kuolivat hänen ollessa vasta lapsi, jolloin holhousvastuu jäi Paasikiven tädille. Sortovuosina Paasikivi oli vanhasuomalainen myöntyväisyysmies, valtiopäiväedustaja, kansanedustaja ja senaattori Suomalaisessa puolueessa.

Suomen itsenäistymisen aikoihin Paasikivi kuului monarkian kannattajiin ja liittyi Suomalaisen puolueen seuraajaksi vuonna 1918 perustettuun Kokoomukseen. Suomeen valittiin kuningas, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, Paasikiven hallitus erosi ja Suomi alkoi ajautua kohti tasavaltaa. Paasikivi toimi rauhanneuvottelijana 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla moneen otteeseen. Paasikivi oli myös kolmen hallituksen pääministeri.

Vuonna 1946 presidentti Mannerheim erosi virastaan, jolloin Paasikivi valittiin täyttämään Mannerheimin tehtävä loppukaudeksi. Hän oli ensimmäinen myöntyväisyysmies presidenttinä. Hän voitti myös vuonna 1950 presidentinvaalit ylivoimaisesti. Paasikivi avasi Helsingin olympialaiset 1952. Vuonna 1955 Paasikivi teki valtiovierailun Moskovaan ja hänen seurueeseen kuuluivat mm. pääministeri Urho Kekkonen, ulkoministeri Johannes Virolainen ja suurlähettiläs Viktor Lebedev. Tällöin sovittiin Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta ja YYA-sopimuksen jatkamisesta.^[2] Vuonna 1956 Paasikivi oli epävirallisena ehdokkaana, nk. mustana hevosena, presidentinvaalin toisella kierroksella, mutta ei tullut valituksi kolmannelle kaudelle. Hänen seuraajakseen valittiin silloinen pääministeri Urho Kekkonen. Paasikivi kuoli saman vuoden lopulla ollessaan 86-vuotias.

Paasikivi puhui suomen lisäksi sujuvasti viittä eri kieltä: venäjää, ruotsia, ranskaa, saksaa ja latinaa.^lähde?

Vuonna 1958 Jan-Magnus Janssonin johdolla perustettu Paasikivi-seura pyrki erityisesti ns. kylmän sodan aikana vaalimaan Paasikiven poliittista perintöä edistämällä tosiasioihin perustuvaa ulkopoliittista ajattelua Suomessa sekä tekemällä Suomen puolueettomuuspolitiikkaa kansainvälisesti tunnetuksi.

[muokkaa] Paasikivi rauhanneuvottelijana

Paasikivi kunnostautui erityisesti neuvottelijana useissa itsenäisen Suomen käännekohdissa:

• 1917–1918: Pohjoismaiden hallituksille Suomen julistautumisesta itsenäiseksi valtioksi ilmoittamaan lähetetyn lähetyskunnan jäsen
• 1920: Suomen valtuuskunnan johtaja Neuvosto-Venäjän kanssa käydyissä rauhanneuvotteluissa Tartossa (katso Tarton rauha)
• loka-marraskuu, 1939: valtuutettu neuvottelija Suomen ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa
• helmikuu, 1944: valmisteleva rauhanneuvottelija Tukholmassa
• maaliskuu, 1944: rauhanneuvottelija Moskovassa

[muokkaa] Aikajana

• 1870 syntyi Kosken kunnan alueella.
• 1887 vaihtoi alkuperäisen nimensä Johan Gustaf Hellstenin Juho Kusti Paasikiveksi.
• 1890 tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta.
• 1897 solmi avioliiton Anna Matilda Forsmanin (1869−1931) kanssa.
• 1901 filosofian kandidaatti valmistui molempain oikeuksien tohtoriksi.
• 1903–1914 toimi valtiokonttorin ylitirehtöörinä.
• 1907–1913 toimi Suomalaisen puolueen kansanedustajana.
• 1908–1909 toimi senaattorina ja valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä.
• 1914–1934 toimi Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana.
• 1918 toimi Senaatin talousosaston varapuheenjohtajana eli pääministerinä.
• 1920 johti Suomen valtuuskuntaa Tartossa käydyissä rauhanneuvotteluissa Neuvosto-Venäjän kanssa.
• 1930 sai valtioneuvoksen arvon.
• 1934 solmi toisen avioliiton Alli Valven kanssa.
• 1934–1936 toimi Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana.
• 1936–1940 toimi Suomen erikoislähettiläänä Tukholmassa.
• 1939 neuvotteli talvisodan alla Neuvostoliiton kanssa.
• 1939–1940 osallistui hallitukseen salkuttomana ministerinä.
• 1940–1941 toimi Suomen erikoislähettiläänä Moskovassa.
• 1944–1946 johti sodanjälkeistä hallitusta pääministerinä.
• 1946–1956 toimi Suomen tasavallan presidenttinä.
• 1950 sai valtiotieteen ja kauppatieteen kunniatohtorin arvonimet.
• 1954 sai Neuvostoliiton myöntämän Leninin kunniamerkin ensimmäisenä länsimaisena valtionpäämiehenä.
• 1956 kuoli 86-vuotiaana.

[muokkaa] Paasikiven hallitukset

Paasikivi oli kolmen hallituksen johdossa: autonomian aikana Senaatin varapuheenjohtajana, ja kahden hallituksen pääministerinä.^[3]

• Paasikiven I hallitus: Senaatin varapuheenjohtajana (Talousosaston kanslian päällikkö, senaattori) 27. toukokuuta 1918 – 27. marraskuuta 1918 (185 päivää)
• Paasikiven II hallitus: 17. marraskuuta 1944 – 17. huhtikuuta 1945 (152 päivää)
• Paasikiven III hallitus: 17. huhtikuuta 1945 – 9. maaliskuuta 1946 (327 päivää)

[muokkaa] Paasikiven presidenttikaudet

• 1. kausi: 11. maaliskuuta 1946 – 1. maaliskuuta 1950 (valittiin C. G. E. Mannerheimin loppukaudeksi)
• 2. kausi: 1. maaliskuuta 1950 – 1. maaliskuuta 1956

[muokkaa] Katso myös

• Paasikiven–Kekkosen linja

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Juho Kusti Paasikivi Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• YLE/Elävä arkisto: Kokenut J. K. Paasikivi luovi vaikeat kaudet

• Yleisradion Kansallinen äänigalleria: [1] Helsingin olympialaisten avajaispuhe 19. heinäkuuta 1952