Paasikiven–Kekkosen linja
Sivulta puuttuu Paasikiven–Kekkosen linja on nimitys, jota käytetään Suomen toisen maailmansodan jälkeisestä ulkopolitiikan puolueettomuuslinjasta. Nimensä se sai sodanjälkeisistä presidenteistä Paasikivestä ja Kekkosesta. Termin ottivat käyttöön Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko Kustaa Vilkuna Neuvostoliiton ilmoitettua Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta Suomelle vuonna 1955. Termi esiintyi lehdistössä ensimmäisen kerran Maalaisliiton pää-äänenkannattajan Maakansan varustettua Porkkalan palauttamisesta kertovan uutisen otsikolla "Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan voitto" 18. syyskuuta 1955 ilmestyneessä numerossaan.[1]
Paasikivi kuvaa omaa näkemystään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944 seuraavasti:
»Sanoin Svenssonille mm. minun ulkopoliittisen ohjelmani olevan:
- a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
- b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
- c) Konflikteja vältettävä.
- d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
- e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.[2]»
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Suomalainen, Kari & Okker, Jaakko: Muisto Urholle – Kekkos-kuvia 25 vuoden ajalta, värssyjä sieltä ja täältä, s. 33. Helsinki: Otava 1974.
- ↑ Paasikivi, J. K.: J. K. Paasikiven päiväkirjat 1944-1956. Ensimmäinen osa, 28.6.1944 - 24.4.1949. Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13291-8.
