Venäläinen kirjallisuus
Sivulta puuttuu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Venäläinen kirjallisuus on kansainvälisesti arvostettua. Venäjällä kirjallisuus on ollut pitkään yksi tärkeimmistä ja arvostetuimmista kulttuurin osa-alueista. 1800-luvulle asti Venäjällä tehtiin hyvin vähän jos lainkaan kansainvälisesti luettelua kirjallisuutta. 1800-luvulla Venäjän kirjallisuus läpikävi kultakauden, joka alkoi runoilija Aleksandr Puškinista ja huipentui suuriin romaanikirjailijoihin Leo Tolstoihin ja Fjodor Dostojevskiin. Vaikkakin venäläinen kirjallisuus taantui Neuvostovallan rajoituksien vuoksi, etenkin Aleksandr Solženitsynin ja Boris Pasternakin kaltaiset toisinajattelijat kirjoittivat maailmanlaajuista huomiota saanutta kirjallisuutta 1900-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
1700-luvulla Venäjällä tapahtui suuri reformi, minkä yhteydessä myös aakkoset uusittiin. Kansankielen käyttö kirjallisuudessa yleistyi, eikä sitä pidetty enää paheksuttavana. Yleinen venäläinen kirjallisuus dogmaattisena järjestelmänä alkoi muotoutua Dimitrie Cantemirin, Vasili Trediakovskin, ja Mihail Lomonosovin myötä.
Myöhemmin myös romantiikka nosti esille Aleksandr Puškinin ja Vasili Žukovskin kaltaisia nimiä. 1800-luvun kirjalliset teokset ovat luultavasti ne, mitkä ihmisille tulevat venäläisestä kirjallisuudesta mieleen. Tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluivat tuolloin Nikolai Gogol ja Ivan Turgenev sekä myöhemmin etenkin Fjodor Dostojevski ja Leo Tolstoi. 1900-luvun alussa ja vuosisadan vaihteessa Anton Tšehovin novellit ja Anna Ahmatovan runous edustavat ehkä viimeisiä klassisen, vanhan venäläisen kirjallisuuden saavutuksia.
1930-luvulla Stalinin noustessa valtaan sosialistisesta realismista tuli Andrei Ždanovin johdolla ainoa virallisesti hyväksytty suuntaus. Sen toteutumista valvoi Neuvostoliiton kirjailijaliitto. Maksim Gorkia pidettiin sosialistisen realismin arkkityyppinä. Hänen lisäkseen Nobel-voittaja Mihail Šolohov, Aleksei Tolstoi ja Vladimir Majakovski nousivat suuriksi nimiksi neuvostokirjallisuudessa. Suureksi klassikoksi nousi Nikolai Ostrovskin romaani Kuinka teräs karkaistui (1932), joka on filmattu neljään kertaan.
Kirjallisuutta julkaistiin etenkin ns. "paksuissa lehdissä" Novyi Mir ja Literaturnaja gazeta.
Jotkut kirjailijat, kuten Mihail Bulgakov, Boris Pasternak, Andrei Platonov perinteistä venäläistä kirjallisuustraditiota kirjoittaen ”pöytälaatikkoon” vailla toivoa teostensa julkaisemista elinaikanaan. Venäläisiä emigranttikirjailijoita ulkomailla edustivat muun muassa Nobel-voittaja Ivan Bunin, Vladimir Nabokov ja G. I. Gurdjieff.
Suuren isänmaallisen sodan jälkeen sotakokemukset ja sotakirjallisuus nousivat suosituiksi, esimerkiksi Aleksandr Fadejevin ja Boris Vasiljevin kertomina.
Stalinin jälkeinen käännekohta oli kun Aleksandr Solženitsyn vankileirikokemuksista kertova Ivan Denisovitšin päivä ilmestyi Hruštševin suojasään aikaan 1962 (Suojasää sai nimensä Ilja Ehrenburgin) romaanista. Solženitsyn joutui myöhemmin mielipiteidensä vuoksi vaikeuksiin ja ajettiin maapakoon.
Neuvostoliitossa oli vilkas tieteiskirjallisuusperinne, johon aluksi saatiin vaikutteita anglosaksisesta maailman ja myöhemmin mm. maan avaruusohjelmasta. Scifiä kirjoittivat mm. Arkadi ja Boris Strugatski (mm. Stalker), Aleksandr Beljajev (Amfibi), A. N. Tolstoi (Aelita), Ivan Jefremov (Andromedan tähtisumu), Aleksandr Kazantsev.
[muokkaa] Vuoden 1991 jälkeen
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maan kirjallisuuden tilan on sanottu "romahtaneen."[1]
Nykyisin Venäjän maineikkaimmiksi kirjailijoiksi ovat nousseet Vladimir Sorokin, Viktor Jerofejev ja Viktor Pelevin. Boris Akunin on kerännyt mainetta dekkareistaan.
Vuonna 1992 perustettu Venäjän Booker-palkinto on kohonnut maan merkittävämmäksi kirjallisuuspalkinnoksi.
[muokkaa] Kirjallisuusanalyysi
Venäläisestä kirjallisuusanalyysista ja kulttuurintutkimuksen eri koulukunnista nykyaikaiselle kirjallisuudentutkimukselle varmasti tärkein oli 1910–1930 vaikuttanut formalismi.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hellman, Ben (toim.): Puškinista Peleviniin: Venäläisen kaunokirjallisuuden suomennosten bibliografia 1876–2007. Helsinki: Slavistiikan ja baltologian laitos, Helsingin yliopisto, 2008. ISBN 978-952-10-5036-7.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virpi Saarinen: Saippuasarjoja sadan vuoden takaa. Etelä-Saimaa 18.8.2009.
