Mihail Lermontov
Wikipedia
Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, s. 1814 Moskova, Venäjä – 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana.
Lermontov syntyi Moskovassa merkittävään sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisista Learmonth'eista ja hänen esi-isänsä Peter Lermontoffin jääneen Venäjälle 1600-luvulla jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.[1]
Lermontov meni 1830 Moskovan yliopistoon, muttei ollut erityisen innostunut opiskelija ja hänet erotettiin pian erään pilan vuoksi. Jo samana vuonna hän meni Pietariin kadettikouluun ja hänestä tuli kaartinupseeri. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa runoja Byronia ja Puškinia jäljitellen.
Puškinin kuoleman jälkeen (1837) Lermontov kirjoitti runon, joka syytti hovin sisäpiiriä hänen kuolemastaan. Pian Lermontov komennettiin Kaukasiaan rakuunoiden upseeriksi. Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme sankari 1839, jossa ennusti kuolemansa kaksintaistelussa.
25. heinäkuuta 1841 Lermontovin vitsien kohteena ollut upseerikollega Nikolai Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Suuri osa hänen parhaasta runoudestaan on peräisin kuoleman jälkeen löydetystä kirjasesta.
[muokkaa] Teoksia
- Aikamme sankari, romaani, 1840
- Enkeli, runoelma, 1831
- Purje, runoelma, 1832
- Naamiaiset, runonäytelmä, 1835
- Demooni, runoelma, 1840
Suomennoksia on ilmestynyt antologiassa Venäjän runotar (1946).
[muokkaa] Lähteitä
- ↑ DNA to track UK-Russia migration BBC. Viitattu 13.09.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Lermontovin teoksia (venäjäksi)
- Lermontovin runoja (englanniksi) (venäjäksi)
- Lermontovin teos A Hero of Our Time (englanniksi)
- Lermontoville omistettu sivusto (venäjäksi)
