Tšerkessit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Karatšai-Tšerkessiassa asuvaa kansaa. Tšerkesseiksi kutsutaan usein kaikkia adygelaisia kansoja.

Tšerkessit ovat Venäjällä etupäässä Karatšai-Tšerkessiassa asuva luoteiskaukasialaista kabardin kieltä puhuva kansa. Samaa nimitystä on aikaisemmin käytetty kaikista adygelaisista kansoista: adygeista, kabardeista ja tšerkesseistä. Se esiintyy myös Turkissa ja Lähi-idässä asuvien pohjoiskaukasialaisten kansanryhmien yhteisnimityksenä.[1]

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 entisessä Neuvostoliitossa oli 52 400 tšerkessiä, joista 40 200 asui Karatšai-Tšerkessiassa.[2] Vuonna 2002 Venäjällä laskettiin olevan 60 500 tšerkessiä.[3] Heistä 49 600 asui kotitasavallassaan, jonka väestöstä he muodostivat 11,3 %.[4]

Vuonna 1989 kansallisuudeltaan tšerkesseistä 91,5 % puhui äidinkielenään kabardia ja 5,2 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 77,2 % kansasta.[5] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 94,5 % tšerkesseistä osaa venäjää.[6] Kotitasavallassaan asuvista tšerkesseistä 96,6 % puhuu kabardia ja 4,3 % abazaa.[7]

Etninen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adygelaisilla kansoilla on yhteinen historia, perinnekulttuuri ja pitkälti myös sama kieli. Tšerkessit, kabardit ja adyget käyttävät kaikki itsestään nimitystä adyge. Monet pitävät niitä samana kansana, joka on jakautunut 1800-luvun venäläisvalloituksen seurauksena.[1]

Adyget asuivat nykyään Tšerkessiaksi kutsutulla alueella jo 400–600-luvuillla. He koostuivat 18 eri ryhmästä, joista nykyisten tšerkessien esi-isiä ovat kabardit ja besleneit.[8] Vuonna 1804 venäläiset hävittivät seudun lähes koko adygeväestön. Vuosisadan lopulla adygepakolaisten jälkeläisiä siirrettiin nykyisten Adyge-Hablin ja Habezin piirien alueelle, jossa he muodostivat 12 kylää. 1920-luvulla seudulle palasivat vielä viiden kylän asukkaat.[9]

Elinkeinot ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä elinkeinoja ovat karjanhoito ja käsityöammatit. Asuin- ja talousrakennukset olivat yleensä puisia. Ruokavalio koostui liha, vilja- ja maitotuotteista. Yhteiskuntajärjestyksen perustan muodosti kyläyhteisö. Avioliitto oli tiukasti eksogaminen. Perinteiset suurperheet hajosivat Kaukasian sodan aikana.[10]

Suullinen kansanperinne, muun muassa Nart-eepos, on pääosin yhteinen muiden adygejen kanssa. Huomattava merkitys on kansanmusiikilla ja tanssilla. 900–1100-luvuilla seudulle levisi Bysantista ja Georgiasta kristinusko, joka 1300-luvulta lähtien alkoi väistyä islamin tieltä. Perinteiset uskomukset säilyivät kristinuskon ja myöhemmin islamin rinnalla vahvoina. Neuvostoaikana syntyi tšerkessien kaunokirjallisuus ja ammattitaide.[11]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeasta kaupungistumisesta huolimatta suurin osa tšerkesseistä asuu yhä maaseudulla. Syntyvyys on Kaukasian muihin kansoihin verrattuna alhainen. Elinkeinorakenne on normaali, vaikka palveluammattien osuus on jonkin verran ylikorostunut. Kansallinen itsetunto on vahva, seka-avioliittojen osuus pieni ja äidinkielen asema vakaa. Vuonna 1990 perustettu kansallinen järjestö Adyge hase harjoittaa kulttuuri- ja sivistystoimintaa ja kehittää yhteyksiä eri alueilla asuvan adygediasporan välillä. 1990-luvun alussa esiintyneet pyrkimykset erillisen tšerkessiautonomian perustamiseksi ovat laantuneet.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tšto nužno znat o narodah Rossii: Spravotšnik dlja gosudarstvennyh služaštših, s. 233. Moskva: Skriptori, Russki mir, 1999. ISBN (mahdollisesti virheellinen) 5-85810-029-9.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 138. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 5.7.2009. (venäjäksi)
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 5.7.2009. (venäjäksi)
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. Viitattu 5.7.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 5.7.2009. (venäjäksi)
  8. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 395–396. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  9. Tšto nužno znat o narodah Rossii: Spravotšnik dlja gosudarstvennyh služaštših, s. 233–234. Moskva: Skriptori, Russki mir, 1999. ISBN (mahdollisesti virheellinen) 5-85810-029-9.
  10. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 396–398. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  11. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 398. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  12. Tšto nužno znat o narodah Rossii: Spravotšnik dlja gosudarstvennyh služaštših, s. 235–236. Moskva: Skriptori, Russki mir, 1999. ISBN (mahdollisesti virheellinen) 5-85810-029-9.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]