Runous
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen korrektiuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Sitä käytetäänkin usein musiikkikappaleissa joihin liitettyä lyriikkaa kutsutaan sanoitukseksi. Runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, sana-assosiaatioihin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin.
Runous on vanhin kirjallisuuden laji. Se alkoi suullisena sanataiteena, joka siirtyi yhden runonlaulajan muistista toisen muistiin ja saattoi muuttua matkalla hieman. Muistia auttoivat runomitat alku- ja loppusoinnuin sekä rytmisin keinoin. Kirjoitustaidon kehityttyä runoja alettiin merkitä muistiin, ja kirjoitetusta runoudesta kehittyi uutta taidetta.
Moderni runous hylkäsi 1900-luvun alussa runomitat, mutta postmoderni runous on jälleen hyväksynyt näitäkin keinoja joukkoonsa sitaatteina, leikittelynä ja kekseliäinä kuvaelmina. Myös puhdas mitallinen runous elää, joskin nykyään marginaalisena, sekä musiikkilyriikkana laulujen sanoituksissa. Nykyisessä runoudessa ei ole rajoittavia sääntöjä, vaan teksti on muodoltaan varsin vapaata; runot saattavat olla vaikeasti hahmotettavia, jopa absurdeja. Runous on aikanamme vahvasti esillä myös verkossa. Useat kirjoittamisen harrastajat julkaisevat runojaan netissä[1], ja lukuisat palvelut, kuten Rakkausrunot ry:n ylläpitämä rakkausrunot.fi ja aukea.net ovat avoimia foorumeita kaikille.
Merkittäviä suomalaisia runoilijoita ovat mm.:
- J. L. Runeberg
- V.A. Koskenniemi
- Eino Leino
- Saima Harmaja
- Uuno Kailas
- Katri Vala
- Paavo Haavikko
- Lauri Viita
- Pentti Saarikoski
- Aila Meriluoto
- Eeva-Liisa Manner
- Arto Melleri
- Eila Kivikk'aho
Merkittäviä ulkomaalaisia runoilijoita ovat mm.:
- Homeros
- Vergilius
- Du Fu
- Dante Alighieri
- Francesco Petrarca
- Geoffrey Chaucer
- William Shakespeare
- John Milton
- Johann Wolfgang von Goethe
- William Wordsworth
- Aleksandr Puškin
- Charles Baudelaire
- T. S. Eliot
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sanan runo alkuperä
- Pääartikkeli: Runoi
Sana runo tulee germaanisista kielistä, joissa sen vastineet ovat tarkoittaneet muun muassa riimukirjoitusta, oppineisuutta ja salaisuutta.
Suomessa sana runo lienee tarkoittanut alun perin kalevalaista runonlaulajaa, mutta uskotaan, että oppineet antoivat sanalle nykyisen merkityksensä. Runoille ei liene ollut tätä ennen suomenkielistä yleisnimeä. Suomalaiset ovat ennen kutsuneet yleensä laulettuja kansanrunojaan muun muassa nimityksillä virsi, laulu, sanat ja sanelu. Kertovaa runoutta on nimitetty myös tarinoiksi, kertomuksiksi, saduiksi ja taruiksi. Taikuuteen käytettyjä runoja on kutsuttu loitsuiksi, ja loitsun "taikasanat" olivat luotteet.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kainulainen Siru, Kesonen Kaisu & Lummaa Karoliina (toim.): Lentävä hevonen. Välineitä runoanalyysiin. Vastapaino 2007. ISBN 978-951-768-205-3
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
