Lauri Otonkoski
Lauri Heikki Juhani Otonkoski (s. 3. helmikuuta 1959 Helsinki) on suomalainen runoilija, muusikko ja musiikkikriitikko. Hän toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana vuosina 2009-2011.[1]
Otonkoski opiskeli Sibelius-Akatemiassa huilunsoittoa. Musiikinopintojen lisäksi hän on suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1984, pääaineenaan teoreettinen filosofia. Otonkoski on toimittanut useita musiikkia käsitteleviä teoksia ja kirjoittanut musiikkiarvosteluja Helsingin Sanomiin.
Ensimmäisen runokokoelmansa Mutta kukaan ei tiedä Otonkoski julkaisi vuonna 1990. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut runomuotoisen lastenkirjan Otto… hänen merkilliset vaiheensa ihmisten parissa (1997), jossa pikkupoika matkustaa merten yli. Matkasta Atlantin yli kertoo myös sinfoninen runo Cameo (2005).
Otonkoskelle on myönnetty useita tunnustuspalkintoja, kuten Nuoren taiteen Suomi-palkinto vuonna 1995. Käsikirjoituksestaan Via Crucis -pääsiäisnäytelmään Otonkoskelle luovutettiin kirkkotaiteen Engel-palkinto vuonna 2001.
Otonkoski asuu vuoroin Helsingissä ja Porvoon saaristossa.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mutta kukaan ei enää tiedä. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16731-2.
- Harmaan koiran rondo. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17891-8.
- Paossa. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18972-3.
- Musta oli valkoinen. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20485-4.
- Ahava. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22935-0.
- Olo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27473-9.
- Cameo. Sinfoninen runo. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30754-8.
- Harmi!. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35623-4.
- Origami. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39429-8.
Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otto... hänen merkilliset vaiheensa ihmisten parissa.... Kuvitus Tarja Lapintie. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21645-3.
- Lehtoranta, Tiina & Otonkoski, Lauri: Kuinka krokotiili kadotti kielensä. Kuvitus Anna Helminen. Aviador, 2021. ISBN 978-952-7347-97-3.
Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salonen, Esa-Pekka & Otonkoski, Lauri: Kirja: Puhetta musiikitta. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6599-5.
- Otonkoski, Lauri (toim.): Klang: Uusin musiikki. Helsinki: Gaudeamus, 1991. ISBN 951-662-531-2.
- Kiiskinen, Jyrki & Otonkoski, Lauri (toim.): Motmot: Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1994. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-20129-4.
- Aarre Merikanto. Helsinki: Finnish Music Information Centre, 1997. ISBN 952-5076-00-8.
- Kuultavaa luettavaa: Kirjoituksia vuosilta 1980−1999. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24487-2.
- Otonkoski, Lauri (toim.): Ilon ja kivun kääntöpiiri: Afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29029-7.
Käännöstyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raymond Carver: Rivi riviltä, lyönti lyönniltä: Valikoima runoja. Suomentanut Lauri Otonkoski ja Esko Virtanen. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19350-X.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuoren taiteen Suomi-palkinto 1995
- Tanssiva karhu -runopalkinto 1996
- Pekkas-palkinto 1999
- Kirkkotaiteen Engel-palkinto 2001
- Tanssiva karhu -palkinto 2003
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tarkka, Pekka (2000): Suomalaisia nykykirjailijoita. Helsinki: Tammi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Lauri Otonkoski Wikisitaateissa- WSOY:n kirjailijaesittely. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirjasampo-kirjailijaesittely.
- Mahtipontisuuden ja herkän havainnon liitto Kolumbuksen kengissä. Outi Kaikkosen arvostelu Otonkosken Sinfonisesta runosta Cameo (Kiiltomato 9.1.2006).
- Päiväkirjaa ja runoja. Väinö Kirstinän arvostelu Otonkosken teoksesta Olo (Kiiltomato 4.12.2002).
| ||||||||||||||||||
