Marina Tsvetajeva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marina Tsvetajeva

Marina Ivanovna Tsvetajeva (ven. Мари́на Ива́новна Цвета́ева; 8. lokakuuta (J: 26. syyskuuta) 1892 Moskova31. elokuuta 1941 Jelabuga) oli venäläinen runoilija. Hän syntyi Moskovassa taidehistorioitsija Ivan Tsvetajevin ja pianisti Marija Meynin tyttärenä. Isä muistetaan Moskovan Puškin-museon perustajana.

Tsvetajeva aloitti kirjoittamisen lapsena ja julkaisi ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1910. Hän meni 1912 naimisiin Sergei Efronin kanssa. Parille syntyivät lapset Alja (1912) ja Irina (1917). Irina kuoli nälänhädän uhrina 1920, ja runoilija lähti Berliiniin miehensä luo. Jäljellä ollut perhe muutti sieltä ensin Prahaan ja lopulta vuonna 1925 Pariisiin. 1925 syntyi poika Georgi.

Pariisissa Tsvetajevan puoliso, Efron, ryhtyi NKVD:n vakoojaksi. Efron ja Alja-tytär palasivat Neuvostoliittoon vuoden 1937 kuluessa; Marina lähti poikansa kanssa vasta 1939. Hänen miehensä tapettiin vuonna 1941 ja Alja-tytär vangittiin. Runoilija itse päätyi poikansa Georgin kanssa evakuoiduksi Jelabugaan, Tatarstaniin. Siellä hän teki pian itsemurhan hirttäytymällä.

Tsvetajeva oli pitkäaikaisessa kirjeenvaihdossa Boris Pasternakin kanssa. Hän oli biseksuaali, jolla oli elämänsä aikana rakkaussuhteita kummankin sukupuolen edustajiin. Hän on maansa tunnetuimpia runoilijoita, jonka töitä ovat sovittaneet musiikiksikin Dmitri Šostakovitš ja Sofia Gubaidulina.

Marina Tsvetajeva pyrkikin omaleimaiseen tuotantoon sekä rytmisyyden harmoniaan: soinnukkuuteen. Hän vältti määrämittaisuutta eli runomittaista ja kielellistä puhdasoppisuutta. Sanoilla sekä niiden merkityksillä leikittely (myös muilla kielillä: kuten saksaksi taikka ranskaksi) oli yksi tunnusomainen piirre hänen laajassa tuotannossaan. Toinen selkeä tunnusmerkki lienee Anna Ahmatovan runoudelle tyypillinen kaukokaipuu. Lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta oli Tsvetajeva huomattavan tuottelias. Hän kirjoitti runouden ohella proosaa sekä esseitä. Myös tunnustetut saman akmeistien aikakauden runoilijat Anna Ahmatova sekä Osip Mandelstam olivat Marina Tsvetajevan läheisiä ystäviä.[1] Ahmatova kuvaili Tsvetajevaa "kaksoissisarekseen". Hän vastaanotti kerran huolestuneelta Tsvetajevalta Ahmatovan terveydentilasta ja hyvinvoinnista kyselevän kirjeen.[2]

Bibliografiaa: Marina Tsvetajevan merkittävimpiä runoteoksia (lähinnä kokoelmia)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vetsernij Albom (Ilta-albumi) 1910
  • Volsebnyj Fonar (Taikalyhty) 1912
  • Nuoruudenrunoja, kokoelma 1915
  • Versty I (Virstat I) 1916
  • Lebedinyj Stan (Joutsenten Leiri) 1921
  • Versty II (Virstat II) 1922
  • Remeslo (Ammatti) 1923
  • Posle Rossii (Venäjän Jälkeen) 1928
  • Stihi K Synu (Runoja Pojalleni) 1932

-lisäksi tuotannossa proosakokoelmia sekä esseekirjoitelmia muista runoilijoista

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeteoksen Marina Ivanovna Tsvetajevaa käsittelevät sivut: 86, 87, 121, 137-138 & 201

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marina Tsvetajeva: Äiti ja Musiikki - Sonetska (ven. Mat i muzika Sonetska), Kustannusliike Raduga, 1991, Moskova (suom. Paula Nieminen)
  2. Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova - koditon, 1991/suom. painos Otava, 1992, Keuruu (suom. Eila Salminen)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marina Tsvetajeva.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.