Léon Bakst

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Léon Bakst
Leon Bakst, Omakuva
Leon Bakst, Omakuva
Syntynyt 27. huhtikuuta 1866
Grodno, valko-Venäjä
Kuollut 27. joulukuuta 1924
Pariisi
Kansallisuus valkovenäläinen, venäläinen, ranskalainen
Ala taidemaalaus, lavastustaide, pukusuunnittelu
Taidesuuntaus symbolismi, jugend
Kuuluisimpia töitä Zeuksen salama (Terror Antiquus), 1908

Lev Samoilovitch Rosenberg (ven. Лев Самойлович Розенберг), yleisemmin Léon (Nikolaievitch) Bakst (ven. Лео́н Никола́евич Бакст) (9. toukokuuta (J: 27. huhtikuuta) 1866 Grodno, Valko-Venäjä27. joulukuuta 1924 Pariisi), oli ranskalaistunut valkovenäläinen taidemaalari, lavastaja ja pukusuunnittelija.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lev Rosenberg (Léo Bakst) syntyi nykyisen Valko-Venäjän alueella keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Päästyään lukiosta hän opiskeli Pietarin taideakatemiassa, mutta samalla hän työskenteli osapäiväisesti kirjankuvittajana.

Bakst muutti nimensä Rosenberg ensimmäisen näyttelynsä yhteydessä 1889 nimeksi Bakst, joka perustui hänen äitinsä tyttönimeen Baxter. Hän esitteli töitään 1890-luvun alkupuolella vesivärimaalareiden yhdistyksen järjestämissä näyttelyissä. Hän oleskeli 18931897 Pariisissa, missä hän opiskeli Académie Julianissa, mutta hän vieraili kuitenkin usein Pietarissa. 1890-luvun puolivälissä hänestä tuli jäsen kirjailijoiden ja taiteilijoiden muodostamaan yhteisöön, jonka perustajina olivat Sergei Djagilev sekä Alexandre Benois, ja tämä yhteisö muodosti myöhemmin Mir iskusstva –nimisen taidesuuntauksen.

Vuonna 1889 Bakst perusti yhdessä Sergei Djagilevin kanssa vaikutusvaltaisen aikakauslehden Mir Iskusstva (suom. Taiteen maailma). Lehden sivuilla oli Bakstin grafiikkaa, ja nämä näytöt kohottivat hänet myös suuren yleisön tietoisuuteen.

Nousu kuuluisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amedeo Modigliani, Leon Bakst, 1917.

Bakst jatkoi taiteellista työskentelyään ja maalasi myös muotokuvia Filipp Malyavin (1899), Vasily Rozanov (1901), Andrei Bely (1905) sekä Zinaida Gippius (1906). Hän työskenteli myös suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitsin lasten taideopettajana. Vuonna 1902 hän sai tilauksen keisari Nikolai II:lta, ja näin syntyi Pariisissa maalaus Venäläisten merimiesten tapaaminen.

Vuonna 1898 Bakst asetti teoksiaan esille Djagilevin järjestämässä ensimmäisessä suomalaisten ja venäläisten taiteilijoiden näyttelyssä, joka oli osa Maailman taiteen näyttelyä. Myös Münchenissa hän osallistui näyttelyyn, jonka teemana ja järjestäjänä oli Venäläisten taiteilijoiden yhdistys.

Vuoden 1905 vallankumouksellisen liikehdinnän aikana Bakst työskenteli eri lehtien, kuten Zhupel, Adskaja Pochta ja Satyricon, avustajana ja myöhemmin hän avusti myös taidelehteä Apollon.

Näyttämötaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bakst työskenteli 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella eritoten näyttämötaiteen eli lavastamisen ja pukusuunnittelun parissa. Hän työsti joukon kreikkalaisia tragedioita, ja vuonna 1908 hän sai nimeä Djagilevin johtaman Ballets russes'n suunnittelijana. Hänen toteutti esimerkiksi baletit Cleopatra (1909), Seherazade (1910), Carnaval (1910), Narcissus (1911) sekä Daphnis et Chloé (1912). Koko tämän ajan hän asui Euroopassa, koska juutalaisena hänellä ei ollut oikeutta asua vakituisesti oman seurakuntansa ulkopuolella.

Venäjällä oleskelunsa aikana hän opetti kuuluisassa Zvantsevan koulussa, ja yksi hänen oppilaistaan oli Marc Chagall vuosina 19081910. Heidän suhteensa rikkoutui vuonna 1910, sillä Bakst kehotti Chagallia olemaan matkustamatta Pariisin. Siellä näet siitä aiheutuisi nuorelle maalarille vain taiteellisia harmeja, ja taloudellisesti olisi mahdollista kokea jopa nälkäkuolema.

Vuonna 1914 Bakst valittiin jäseneksi Venäjän Keisarilliseen taideakatemiaan. Vuonna 1918 hän katkaisi suhteensa Sergei Djagileviin ja hänen Venäläiseen balettiinsa. Hän kuoli vuonna 1924 keuhkotautiin.

Eräitä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Léon Bakst.