Eremitaaši

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Talvipalatsi Palatsinaukiolta päin.
Jean-Baptiste Chardin, Pesijätär, 1730-luku.
Paul Cezanne, Mont Sainte-Victorie, 1897.
Eremitaašin teatteri.

Eremitaaši (ven. Эрмитаж, Ermitaž) on Pietarissa, sekä Kazanissa, Viipurissa, Amsterdamissa ja Italiassa sijaitseva eräs maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista. Museon johtaja on Mihail Borisovitš Piotrovski.

Eremitaašilla tarkoitettiin alkujaan Katariina II:n vuonna 1764 Talvipalatsin yhteyteen perustamaa hovimuseota, mutta kokoelman levittäytyessä varsinaisen Talvipalatsin puolelle vuonna 1922 nimi on laajentunut käsittämään koko palatsin yhteydessä olevaa taidekokoelmaa. Kokoelma sisältää nykyisellään lähes kolme miljoonaa taide-esinettä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidekokoelman pohjana ollutta Katariina II:n yksityiskokoelmaa ovat sittemmin kartuttaneet muun muassa tsaarit Aleksanteri I ja Nikolai I. Nikolai I:n aikana 1840–1852 museorakennusta uudistettiin huomattavasti arkkitehti Leo von Klenzen johdolla ja samalla museosta tuli julkinen.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen museo sai suunnattoman lahjoituksen valtiolta Venäjän ylhäisön omistaman taiteen jouduttua valtiollistetuksi. Kokoelmat ovat karttuneet myös vuonna 1945 Puna-armeijan Berliinin museoista haalimien taideaarteiden myötä.

Näyttelytilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päänäyttelytilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaašin näyttelytilat käsittävät 365 huonetta museon päätiloissa Pietarin historiallisessa keskuksessa. Se koostuu kuudesta 1700–1800-luvuilla rakennetusta rakennuksesta. Niistä tärkein on Talvipalatsi, joka toimi aikaisemmin keisarillisena palatsina. Talvipalatsi, Pieni Eremitaaši, Vanha Eremitaaši ja Uusi Eremitaaši ovat näyttelytiloja kulttuurin monumenteille, sekä antiikin, Länsi-Euroopan, Venäjän ja Orientin kulttuurille ja taiteelle, sekä arkeologisille ja numismaattisille kokoelmille. Myös Eremitaašin teatteri ja reservirakennus ovat osa museon päänäyttelytiloja.

Eremitaašin kokonaisuus Nevalta katsottuna. Vasemmalta oikealle: Eremitaašin teatteri – Vanha Eremitaaši – Pieni Eremitaaši – Talvipalatsi. Uusi Eremitaaši ei näy, sillä se on Vanhan Eremitaašin takana.
  • Talvipalatsi (1754–1762, arkkitehti Bartolomeo Rastrelli)
  • Pieni Eremitaaši (1764–1767, arkkitehti Jean-Baptiste Vallin de la Mothe)
  • Vanha Eremitaaši (1771–1787, arkkitehti Juri Felten)
  • Uusi Eremitaaši (1839–1852, arkkitehti Leo von Klenze)
  • Eremitaašin teatteri (1783–1787, arkkitehti Georges Quarengy)

Restaurointi- ja varastokeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moderni restaurointi- ja varastokeskus sijaitsee Pietarin Staraja Derevnjan alueella. Siinä on tällä hetkellä kolme rakennusta hallintoa, varastointia ja tekniikkaa varten. Vuonna 2012 varasto-osuudesta tulee maailman suurin lajissaan, se koostuu kahdeksasta erikoistuneesta rakennuksesta. Eremitaaši suunnittelee tämän osan siten, että myös se soveltuu vierailijaryhmille.

Pietari Suuren talvipalatsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari Suuren talvipalatsi valmistui 1700-luvun alussa. Se oli Pietari Suuren residenssi 1720–1725. Säilyneessä palatsin osassa on Pietari Suurelle ja hänen ajalleen omistettu muistonäyttely. Hänen huoneissaan, työhuoneessa, ruokailuhuoneessa ja työpajassa sisustusesineet on rekonstruoitu käyttäen aitoja keisarille kuuluneita esineitä. Täällä on myös esillä niin sanottu vahaveistos, Pietari I:n postuumina tehty muotokuva.

Menšikovin palatsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menšikovin palatsi.

Menšikovin palatsi on Pietarin ensimmäisen kuvernöörin palatsi, joka nousi Vasilinsaarelle 1710- ja 1720-luvuilla Giovanni Fontanan ja Gottfried Shaedelin piirtämien suunnitelmien mukaan. Eremitaasin näyttely ”Venäläinen kulttuuri 1700-luvun ensimmäisen kolmanneksen aikana” on Mensikovin palatsissa. Pietari Suuren ajan interiööri ja koristeet koostuu maalaustaiteesta, koristetaiteesta ja sovelletusta taiteesta Eremitaašin kokoelmissa.

Keisarillisen posliinitehtaan museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Posliinitehtaan museo.

Posliinimuseo luotiin vuonna 1844 osana Keisarillista posliinitehdasta ja on ollut osa Eremitaašia vuodesta 2001. Kokoelmassa on yli 30 000 esinettä, jotka on tehty posliinitehtaassa 1700-luvulta 1900-luvulle, sekä myös posliinia eurooppalaisilta ja venäläisiltä valmistajilta.

Pääesikunnan rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Carlo Rossin suunnittelema kareva, masiivinen pääesikunnan rakennus valmistui 1819–1829. Rakennuksen itäsiivessä olivat aikoinaan muun muassa Venäjän imperiumin ministeriöt. Sen länsisiivessä on nykyisin Venäjän läntisen sotilaspiirin pääesikunta. Itäsiiven tiloja otettiin Eremitaasin käyttöön vuodesta 1993 ja vuonna 2014 siinä avattiin museon modernin ja nykytaiteen osasto, joka peruskorjattiin tähän käyttöön vuosina 2008-2013.[2][3]

Näyttelykeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaaši-Viipuri-keskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaaši-Viipuri keskus.

Eremitaaši-Viipuri sijaitsee Viipurin historiallisessa osassa vuonna 1930 rakennetussa Uno Ullbergin suunnittelemassa taidemuseorakennuksessa. Päätös Eremitaaši-Viipuri keskuksen perustamisesta merkitsi konstruktivistisen rakennusesimerkin heräämistä henkiin ja sen palauttamista alkuperäiseen museorooliin. Näyttelyitä viipurilaisille ja vieraille järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Eremitaašin asiantuntijat järjestävät yleisölle näyttelyitä, luentoja ja kasvatusohjelmia.

Eremitaaši-Kazan-näyttelykeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatarstanin tasavallan presidentin isännöimä ja tukema keskus on osa Kazanin Kremlin valtion historiallista ja arkkitehtuurin museovarastoa. Keskus sijaitsee Kazanin Kremlin alueella rakennuksessa, jossa toimi ennen junkkerikoulu, joka rakennettiin 1800-luvun alussa. Sen hallinto- ja näyttelytilat ovat laajuudeltaan 1000 m². Näyttelytilojen lisäksi Eremitaaši-Kazan-keskukseen suunnitellaan luentosaleja, informaatiohuoneita ja tietokoneluokkia.

Eremitaaši-Amsterdam-näyttelykeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaasi Amsterdamissa, pääsisäänkäynti.

Eremitaaši-Amsterdam-näyttelykeskus sijaitsee Amstelhofin rakennuskokonaisuudessa, Neederlandia-talossa, joka on rakennettu Amstel-joen varrelle 1600-luvulla. Amsterdamissa Eremitaašilla on yli 4000 m² näyttelytilaa.[4]

Eremitaaši Italiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaaši Italia sijaitsee Ferrarassa.

Vuonna 2007 perustettiin Eremitaašin sivuosaston säätiö, Fondazione Ermitage Italia. Tutkimus- ja kulttuurikeskus sijaitsee Ferrarassa. Keskus hoitaa tärkeitä Italian ja Venäjän välisiä tutkimus-, opinto-, vaihto- sekä taiteellisia tuotantoja. Keskuksen toimitilat ovat Castello Estensessä ja vierashuoneet Parco Gigliolin alueella.

Keskus omistautuu tutkimaan maailman kulttuuriperintöä sekä italialaisen ja venäläisen tieteellisen ja teknisen henkilökunnan koulutusta restauroinnin, konservoinnin sekä taideteosten hallinnan ja kehityksen aloilla.[5]

Taidekokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaašin kokoelma sisältää muun muassa antiikin Kreikan ja Rooman taidetta sekä etu-, keski- ja itäaasialaista taidetta. Siinä on myös edustava kokoelma eurooppalaista taidetta kansainvaellusajalta alkaen. Kokoelmassa on flaamilaista, italialaista ja espanjalaista maalaustaidetta, sekä laajasti ranskalaista impressionismia, fauvismia ja ekspressionismia.

Eremitaaši on erityisen tunnettu Rembrandt-kokoelmastaan, joka on maailman laajin taiteilijan museokokoelma. Eremitaašissa on myös muun muassa Michelangelon, Leonardo da Vincin, Pierre Rodinin, Pierre-Auguste Renoirin, Vincent van Goghin ja Paul Gauguinin töitä.

Eremitaaši-sana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden Eremitaašin sisäänkäyntiä koristavat graniittiset Atlantikset.

Yleiskäsitteenä eremitaaši (ranskaksi ermitage = erakkomaja) on etenkin 1700-luvulla käytössä ollut nimitys puistojen ja puutarhojen yhteyteen rakennetuista huvimajoista.

Taidevarkaus 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2006 paljastui inventaarion yhteydessä suuri taidevarkaustapaus. Taidevarastoista oli viety 221 kappaletta taide-esineitä joiden yhteisarvo oli 3,8 miljoonaa euroa. Suurin osa esineistä oli viety lokakuussa 2005 kuolleen intendentin vastuulla olleesta varastosta. Varasto oli sinetöity intendentin kuoltua sydänkohtaukseen. Varastettujen esineiden joukossa oli mm. jalokiviä, koruja, ikoneja ja emalitöitä. Viranomaiset epäilevät varkaudesta työntekijöitä, ja huutokauppoja on ryhdytty ratsaamaan varastettujen esineiden löytämiseksi. [6] [7]

Vapaaehtoispalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eremitaašin vapaaehtoispalvelu on Eremitaašin museossa Pietarissa Venäjällä toimiva vapaaehtoisorganisaatio, jonka jäsenet osallistuvat maailmankuulun museon toimintaan. Vapaaehtoiset auttavat museohenkilökuntaa sekä ulkoisissa että sisäisissä aktiviteeteissa, ja vapaaehtoispalvelu toimii linkkinä museohenkilökunnan ja yleisön välillä. Vapaaehtoiset voivat kehitellä itselleen museoon liittyviä projekteja, jotka vastaavat heidän omia kiinnostuksenkohteitaan ja tavoitteitaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. General Information (museon verkkosivu) The State Hermitage Museum. State Hermitage Museum. Viitattu 12.2.2012. (englanniksi)
  2. The General Staff Building The State Hermitage Museum. The State Hermitage Museum. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  3. The Hermitage, General Staff Building Manifesta 10. Manifesta 10. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  4. Exhibition Complexes and Exhibition Highlights (museon verkkosivu) The State Hermitage Museum. State Hermitage Museum. Viitattu 12.2.2012. (englanniksi)
  5. Fondazione Ermitage Italia Comune di Ferrara. Comune di Ferrara. Viitattu 12.2.2012. (italiaksi)
  6. Pietarin Eremitaašista kadonnut yli 220 esinettä, (AP-HS), Helsingin Sanomat 1.8.2006. Viitattu 21.10.2008.
  7. Pietarin Eremitaašissa paljastunut valtava taidevarkaus, (MTV3-STT-DPA-AFP-Itar-Tass), MTV3.fi, Uutiset 1.8.2006. Viitattu 21.10.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eremitaaši.