Lomonosov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia, Lomonosov on myös tiedemies Mihail Lomonosovin sukunimi
Lomonosov
Ломоносов
Oranienbaumin Suuri palatsi.
Oranienbaumin Suuri palatsi.
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Lomonosovin kaupunki Pietarin kartalla.
Lomonosovin kaupunki Pietarin kartalla.
Valtio Venäjä
Subjekti Pietari
Hallintopiiri Pietarhovi
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 35 km²
Väkiluku (2010) 42 505
 – Tiheys 1 214 as./km²

Lomonosov (ven. Ломоно́сов) on Pietariin kuuluva kaupunki Venäjällä. Se sijaitsee Suomenlahden etelärannalla 40 kilometriä Pietarin keskustasta länteen. Hallinnollisesti Lomonosov on Pietarhovin piiriin kuuluva kunta (vuodesta 2003 lähtien, aikaisemmin se muodosti erillisen Lomonosovin piirin). Se on myös Leningradin alueen Lomonosovin piirin hallinnollinen keskus, vaikka ei itse kuulu sen yhteyteen. Asukkaita on 42 500 henkeä (vuonna 2010).lähde?

Paikkakunnan vanhin suomenkielinen nimi lienee Kaarosta sen läpi virtaavan samannimisen joen (ven. Караста, Karasta) mukaan.[1][2] 1700-luvun alussa paikalle rakennettiin Oranienbaumin (ven. Ораниенбаум) palatsi, joka sai nimensä ruhtinas Aleksandr Menšikovin appelsiinipuutarhasta. Paikalliset venäläiset väänsivät nimen muotoon Rambov (ven. Рамбов), josta syntyi suomalainen nimitys Rampova.[3] Vuonna 1948 Oranienbaum sai nimen Lomonosov 1700-luvulla eläneen venäläisen tiedemiehen Mihail Lomonosovin mukaan.

Kaupungin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari III:n palatsi.

1700-luvun alussa Pietari I lahjoitti seudun ruhtinas Aleksandr Menšikoville, jonka aikana ryhdyttiin rakentamaan Oranienbaumin palatsi- ja puistoaluetta. Vuonna 1727 Oranienbaum siirtyi valtiolle, ja vuosina 1743–1761 se oli tulevan keisarin Pietari III:n residenssi. Vuosina 1780–1796 ja 1802–1848 Oranienbaum oli Pietarin läänin samannimisen kihlakunnan keskus. Vuosina 1831–1917 sen palatsit toimivat suuriruhtinas Mihail Pavlovitšin ja hänen jälkeläistensä kesäasuntona. 1800-luvulla seudulle syntyi pietarilaisten huvila-asutusta. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaupungissa oli suuri varuskunta, jonka kapina ratkaisi Venäjän helmikuun vallankumouksen lopputuloksen. Vuonna 1918 Oranienbaumin palatsit muutettiin museoksi. Toisessa maailmansodan aikana saksalaiset etenivät Suomenlahdelle kaupungin itä- ja länsipuolitse, mutta neuvostojoukot pitivät hallussaan Oranienbaumin sillanpääaseman.

Palatsi- ja puistoalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katariina II:n Mäenlaskupaviljonki.

Oranienbaumin palatsi- ja puistoalueen vanhin rakennus on vuosina 1710–1727 rakennettu barokkityylinen Suuri palatsi (arkkitehdit Giovanni Fontana, Gottfried Shadel), joka uudistettiin vuosina 1762–1780 (Antonio Rinaldi). Kaarevat käytävät yhdistävät päärakennuksen kahteen kupolikattoiseen paviljonkiin. Palatsin pääportaikko laskeutuu Alapuistoon, jonka keskellä on Suomenlahteen johtava kanava. 1750–1760-luvuilla syntyi Yläpuisto, jonne Rinaldi rakensi Pietari III:n palatsin (1758–1762) sekä Katariina II:n huvilakokonaisuuden, johon kuuluvat mm. Kiinalainen palatsi (1762–1768) ja rokokootyylinen Mäenlaskupaviljonki (1762–1774).[4][5]

Toisen maailmansodan aikana Oranienbaumin palatsialue ei kärsinyt niin suuria vahinkoja kuin muut Pietarin esikaupungit, mutta sodan jälkeen sen annettiin rappeutua. Laajat restaurointityöt aloitettiin 1990-luvulla. Vuonna 2004 restauroinnin rahoittamiseksi perustettiin erityinen säätiö, jonka puheenjohtajina toimivat Pietarin kuvernööri Valentina Matvijenko ja Venäjän entinen talouskehitysministeri German Gref. Vuonna 2006 avattiin säätiön varoin restauroitu Mäenlaskupaviljonki.lähde?

Oranienbaumin palatsialue on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Nykyinen kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lomonosoviin kuuluvia historiallisia kaupunginosia ovat Krasnaja eli Troitskaja sloboda, Kronstadtin kalanisto (ven. Кронштадская колония, Kronštadtskaja kolonija), Mordvinovka, Olgin Kanal ja Tyrö,[6] jossa sijaitsee 1990-luvulla korjattu Tyrön luterilaisen seurakunnan kirkko. 1960-luvulta lähtien kaupungin eteläosaan on rakennettu laajoja asuinalueita.

Kaupungin läpi kulkee Pietarin ja Sosnovyi Borin välinen maantie sekä Pietari–Veimar-rata, jolla on Tyrön, Oranienbaumin (I ja II), Kronstadtin kalaniston ja Bronkan asemat. Pietarin kehätie kulkee Lomonosovin eteläpuolelta Bronkaan, josta se jatkuu edelleen Pietarin suojapatoa pitkin Kronstadtiin. Suunnitteilla on Lomonosovin merisataman laajentaminen.

Kaupungissa on rautatievaunujen laitteita valmistava yritys, kumitehdas, elintarvike- ja sotateollisuutta. Suuri osa asukkaista käy työssä Pietarissa.lähde?

Lomonosovin suomalainen ystävyyskaupunki on Maarianhamina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. karttaliite. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  2. Leningradskaja oblast. Atlas. Volosovski, Kingiseppski, Lomonosovski i Slantsevski raiony., s. 13. [Sankt-Peterburg]: Vojenno-kartografitšeskaja fabrika 444, 2003.
  3. Keski-Inkeri: kylä- ja tiekartta. Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  4. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravočnik, s. 353. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  5. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 242–243. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  6. Pietarin kaupunginhallituksen 6.2.2006 tekemä päätös n:ro 117 ”O Rejestre nazvanii objektov gorodskoi sredy”

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]