Maarianhamina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maarianhamina
Mariehamn
Maarianhamina.vaakuna.svg Maarianhamina.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Mariehamn.jpg
www.mariehamn.ax
Sijainti 60°05′55″N, 019°56′40″EKoordinaatit: 60°05′55″N, 019°56′40″E
Maakunta Ahvenanmaan maakunta
Seutukunta Mariehamns stad
Perustettu 21. helmikuuta 1861
Pinta-ala ilman merialueita 11,80 km²
318:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 20,75 km²
319:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 11,80 km²
– meri 8,95 km²
Väkiluku 11 468
90:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 971,9 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 13,8 %
– 15–64-v. 66,2 %
– yli 64-v. 19,9 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 5,3 %
ruotsinkielisiä 85,9 %
– muut 8,8 %
Kunnallisvero 17,25 %
313:nneksi suurin 2014 [4]
Kaupunginjohtaja Edgar Vickström
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2012–2015[5]
 • S
 • M
 • Lib.
 • C
 • ObS
 • ÅF

7
7
6
3
2
2

Maarianhamina (ruots. Mariehamn) on Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan hallintokeskus. Maarianhaminassa asuu 11 468 ihmistä eli lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä.[2] Kaupunki on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 85,9 prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Suomenkielisiä on 5,3 prosenttia ja muunkielisiä yhteensä 8,8 prosenttia.[3] Maarianhamina on Suomen suurin yksikielinen ruotsinkielinen kunta.

Kaupungissa sijaitsee Ahvenanmaan maakuntahallitus ja maakuntapäivät, jotka toimivat arkkitehti Helmer Stenrosin suunnittelemassa, vuonna 1978 valmistuneessa itsehallintotalossa (Självstyrelsegården) kaupungin keskustassa. Maarianhamina on tunnettu myös kesäisenä matkailukaupunkina. Vuosittain siellä vierailee noin 1,5 miljoonaa matkailijaa. Kaupungissa toimii useita hotelleja ja keskustan kaakkoispuolella on Gröna uddenin leirintäalue.

Maarianhaminan vaakunan on suunnitellut Nils Byman, ja se on vahvistettu vuonna 1951.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhamina sijaitsee suhteellisen kapealla niemellä, ja niemen kummallakin puolella on satama. Maarianhaminan kunnan alueella ei ole yhtään järveä[7][8][9]. Länsipuolella sijaitsevasta Västerhamnista lähtevät päivittäin autolautat Helsinkiin, Tukholmaan, Turkuun ja Kapellskäriin sekä Tallinnaan. Yöaikaan Turun-linjan laivat pysähtyvät Lumparlandin Långnäsissä. Keskustan itäpuolisessa Österhamnissa on suuri pienvenesatama.

Maarianhaminan alueen korkein kohta on lähellä Västerhamnia sijaitseva Lotsberget (40 m mpy.), jonka tuntumassa on merivartioasema. Lähes yhtä korkea huippu on vähän pohjoisempana oleva Badhusberget, jonka huipulla on vesitorni. Keskustan kaakkoispuolella on luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu Tullarns ängin puisto.

Maarianhaminan naapurikunnat ovat Jomala ja Lemland. Kaupunki itse kuuluu on Mariehamns stad -seutukuntaan, jonka ainoa jäsenkunta se on. Seutukunnan LAU 1 (NUTS 4) -numero on 211.

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhamina oli aiemmin tunnettu puutalokaupunkina, mutta useimmat keskustan puutalot joutuivat väistymään 1960- ja 1970-luvuilla uusien liike- ja asuinkerrostalojen tieltä. Eniten kohua herätti seurahuoneen ("Socis") purkaminen nykyisen itsehallintotalon paikalta vuonna 1975. Vanhoja puutaloja on silti edelleen säilynyt keskustan eteläpuolella. Keskustan pohjoispuolen asuintalot ovat enimmäkseen kerrostaloja. Eteläisimmissä ja pohjoisimmissa kaupunginosissa on pääosin uudehkoja omakotitaloja.

Maarianhaminan pääkadut ovat Stora gatan, Torggatan, Nygatan ja Ålandsvägen. Osa Torggatanista on muutettu kävelykaduksi. Keskustan halki lännestä itään ulottuu Esplanadi, jonka ansiosta Maarianhaminaa on joskus kutsuttu "tuhansien lehmusten kaupungiksi".

Maarianhaminan huomattavimpia julkisia rakennuksia ovat Pyhän Yrjön kirkko, kaupungintalo, itsehallintotalo, valtion virastotalo, Ahvenanmaan museo, merenkulkumuseo ja kaupunginkirjasto. Huomattavia muistomerkkejä ovat Emil Cedercreutzin veistämä, hukkuneille merimiehille omistettu Ruorimies-patsas (1933), Matti Hauptin Meren kansa -patsas (1971) sekä Viktor Janssonin veistämä Julius Sundblomin patsas (1948).

Kaupunginosat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminassa on 27 kaupunginosaa: Apalängen, Backeberg, Dalberg, Dalbo, Espholm, Främmanberg, Hindersböle, Johannebo, Kasberget, Klinten, Kvarnberg, Lotsberget, Norrböle, Nyängen, Rossen, Sjukhuset, Storgärdan, Storängen, Strandnäs, Sveden, Vreten, Västernäs, Västra Klinten, Västra Ytternäs, Ytternäs, Österbacka ja Östernäs.[10]

Kaupunginosien lisäksi Maarianhaminassa on 8 kylää: Dalkarby, Espholm, Hindersböle, Styrsö, Sviby, Svinö, Ytternäs ja Övernäs.[10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Maarianhaminan väestönkehitys 1980–2013
Vuosi Asukkaita
1980
  
9 553
1985
  
9 829
1990
  
10 263
1995
  
10 418
2000
  
10 488
2005
  
10 780
2010
  
11 190
2013
  
11 446
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhamina perustettiin 21. helmikuuta 1861. Kaupunki on saanut nimensä ("Mariansatama") Maria Aleksandrovnan, Venäjän keisari Aleksanteri II:n puolison mukaan. Kaupungin paikalla sijaitsi aiemmin pieni Jomalaan kuulunut Övernäsin kylä, josta on jäljellä yksi asuinrakennus, Övernässtugan, keskustan kaakkoiskulmalla. Arkkitehti Georg Theodor von Chiewitzin laatimaa ja vuonna 1871 hyväksyttyä asemakaavaa noudatettiin 1960-luvulle saakka.

Kaupunki kehittyi aluksi hitaasti, kunnes sinne vuonna 1869 muuttanut kauppias Nikolai Sittkoff hankki ensimmäisen purjelaivansa ja pani alkuun Maarianhaminan kehityksen merenkulkukaupungiksi. Myöhemmistä laivanvarustajista nousi huomattavimmaksi Gustaf Erikson, joka sai merenkulkuneuvoksen arvonimen. Erikson omisti uransa aikana yhteensä kymmeniä purje-, höyry- ja moottorialuksia ja 1930-luvulla yli puolet kaikista Maarianhaminaan rekisteröidyistä aluksista.

Maarianhaminan kaupungintalo

Maarianhaminassa alkoi merenkulkuopetus vuonna 1866, kun sinne siirrettiin aluksi Finströmin Godbyssä toiminut merikoulu. Samana vuonna avattiin myös kaupungin postitoimisto. Maarianhaminan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1874. Kaupunkiin perustettiin puhelinlaitos vuonna 1887.

Vuonna 1889 Maarianhaminaan perustettiin kylpylaitos ja kylpyläelämä oli vilkasta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen saakka, jolloin se loppui miltei tyystin. Kylpylähotelli paloi vuonna 1916. Kylpylaitos sijaitsi Västerhamnin pohjoispuolella ja siitä muistuttavat Badhusparken- ja Badhusberget-nimet.

Maarianhaminan seurakunta itsenäistyi Jomalan seurakunnasta vuonna 1905. Seurakunta kuuluu Porvoon hiippakuntaan. [12]

Maarianhaminan maistraatti ja raastuvanoikeus aloittivat toimintansa vuonna 1928. Vuonna 1993 toteutetun alioikeusuudistuksen jälkeen kaupungissa on toiminut Ahvenanmaan käräjäoikeus. Maarianhamina ja koko Ahvenanmaa kuuluvat Turun hovioikeuspiiriin.

Kaupungin alue laajeni nykyiselleen vuoden 1961 alussa, kun Maarianhaminaan liitettiin vajaan seitsemän neliökilometrin alue Jomalasta ja noin puolentoista neliökilometrin alue Lemlandista. Jomalasta Maarianhaminaan tuolloin liitetyllä alueella sijaitsevat mm. Hindersbölen, Johannebon, Klintenin, Strandnäsin ja Ytternäsin kaupunginosat sekä Lemlandista liitetyllä alueella Espholmin, Styrsön ja Svinön saaret. Ennen liitosta kaupungin maapinta-ala oli ollut vain 3,1 neliökilometriä.[13]

Maarianhaminan asukasluku kasvoi melko tasaisesti 1900-luvun aikana samalla kun kaupungin osuus maakunnan koko väestöstä lisääntyi. Vuoden 1950 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 3 264 henkeä[14] ja kymmenen vuotta myöhemmin 6 688 henkeä.[15] Vuoden 1970 lopussa Maarianhaminassa oli 8 461 asukasta[16], vuoden 1985 lopussa 9 885 asukasta[17] ja vuoden 2001 alussa 10 488 asukasta.[18]

Maarianhaminan lentoturma sattui 8. marraskuuta 1963.

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelut ja julkinen sektori työllistävät yli 60 prosenttia kaupungin asukkaista. Liike-elämä on keskittynyt keskustan itäosaan torin ympärille ja sen lähikatujen varsille. Keskustan pohjoispuolella Maarianhaminan ja Jomalan rajan molemmin puolin toimii muutamia pienehköjä teollisuusyrityksiä, joista tunnetuimpia on leikkikaluja ja taloustavaroita valmistava Plasto.

Maarianhamina on ollut ja on edelleen Suomen merkittävimpiä merenkulku- ja laivanvarustamokaupunkeja. Aina kaupungin perustamisesta saakka kaupungin elinkeinoelämä on keskittynyt merenkulun ympärille. Kaupungissa sijaitsee edelleen suuri määrä varustamoja ja iso osa väestöstä on jollain tavalla tekemisissä merenkulun kanssa. Muun muassa Viking Line -konsernin ja Eckerö-konsernin pääkonttorit sijaitsevat Maarianhaminassa. Monet Ahvenanmaan vesillä purjehtivat alukset on rekisteröity Maarianhaminaan.

Ålandsbankenin pääkonttori sijaitsee Maarianhaminan keskustassa. Pankilla on kaupungin alueella myös kaksi sivukonttoria.

Ahvenanmaan keskussairaala sijaitsee runsaan kilometrin päässä keskustasta pohjoiseen.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminassa toimii kolme peruskoulua, Ytternäsin, Övernäsin ja Strandnäsin koulut – viimeksi mainitussa on myös yläaste –, sekä Ahvenanmaan ainoa lukio Ålands lyceum. Kaupungissa toimivat myös ammattikoulu ja merenkulkuoppilaitos.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakuntapäivien rakennus
Ruotsinlaivat pysähtymässä Maarianhaminan satamassa

Suuret autolautat pysähtyvät Maarianhaminassa, koska Ahvenanmaa ei kuulu EU:n veroalueeseen ja näin lautoilla voidaan edelleen jatkaa verovapaata myyntiä. Laivoilla pääsee Helsinkiin, Tukholmaan, Tallinnaan ja Turkuun. Virolaisen Tallink-varustamon alukset Tallinna–Tukholma-reitillä ovat poikenneet Maarianhaminassa Viron liityttyä EU:hun, jotta voisivat jatkaa verovapaata myyntiä. Helsingin linjan lautat ovat pysähtyneet Maarianhaminassa vuodesta 1999. Viking Linen lautat ovat aina pysähtyneet Maarianhaminassa.

Maarianhaminan lentoasema sijaitsee kolmen kilometrin päässä keskustasta ja sieltä on päivittäiset lentoyhteydet Helsinkiin, Turkuun ja Tukholmaan. Lähellä lentoasemaa sijaitsee Ahvenanmaan postikeskus.

Keskustan pohjoispuolella olevasta liikenneympyrästä lähtee kolme Ahvenanmaan päätietä: päätie 1 Hammarlandiin ja edelleen Eckeröhön, päätie 2 Finströmin Godbyhyn ja sieltä Sundin Prästöhön sekä päätie 3 Lumparlandin Långnäsiin.

Maarianhaminan julkinen liikenne hoidetaan pääosin linja-autoin. Punaiset paikallisbussit, eli "Röde Orm", liikennöivät aiemmin kahdella kahdeksikkomaisella linjalla, mutta niiden toiminta lopetettiin toukokuun 2013 loppuun. Koulupäivisin ajetaan myös linjaa Maarianhaminan ja Järsön välillä. Linja-autoyhtiöt Sundqvists Buss ja Williams Buss ajavat kaukolinjoja Maarianhaminasta eri puolille Ahvenanmannerta.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarianhaminan Itäsatama
Yönäkymä satamaan

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimmat maarianhaminalaiset urheiluseurat ovat miehissä jalkapallon Veikkausliigaa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon SM-liigaa pelaava Åland United.

Maarianhaminassa järjestettiin 14.–19.8.2007 ensimmäistä kertaa beach volleyn World Tourin eli Swatch FIVB World Tourin osakilpailu. Maarianhaminan turnaus järjestettiin ensimmäistä kertaa FIVB:n historiassa yhteistyönä kahden eri maan Lentopalloliiton kanssa, sillä Maarianhaminan turnaushakemusta on tukenut myös Ruotsin Lentopalloliitto.

Urheilun keskuskenttänä on vuodesta 1967 toiminut Mariehamns idrottsgård. Maarianhaminan ravirata sijaitsee Jomalan kunnan puolella aivan Maarianhaminan rajan tuntumassa.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja maarianhaminalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b c Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Stadsfullmäktige Mariehams stad.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 165. Otava 1979, Helsinki.
  7. Kansalaisen Karttapaikka kansalaisen.karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.3.2012.
  8. Onko Suomessa muita kuntia kuin Helsinki, joissa ei ole järviä? Lappia ei nyt lasketa, siellä kun ilmeisesti järvettömyys on yleistä (?). igs.kirjastot.fi. 8.3.2010. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 19.3.2012.
  9. Eno vastaa: Järvettä Suomessa vihrealanka.fi. 21.10.2009. Vihreä Lanka Oy. Viitattu 19.3.2012.
  10. a b Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik och utredningsbyrå (ÅSUB). Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (osa 5, s. 148−149). Porvoo: WSOY, 1973.
  13. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957, s. 170. Helsinki: Otava, 1956.
  14. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952, s. 89. Helsinki: Otava, 1951.
  15. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1963, s. 162. Helsinki: Otava, 1962.
  16. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 140. Helsinki: Otava, 1971.
  17. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 176. Helsinki: Otava, 1986.
  18. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 202. Helsinki: Otava, 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]