Ruhtinas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee aatelisarvoa. Niccolò Machiavellin kirjaa käsittelee artikkeli Ruhtinas (kirja).

Ruhtinas on aatelisarvo, joka luetaan ylhäisaateliin. Ruhtinas voi olla esimerkiksi hallitsijaperheen ei-hallitseva jäsen (prinssi). Ylhäisten aatelissukujen päämies on usein ruhtinas, ja eräiden pienten valtioiden hallitsijan arvonimi on ruhtinas.[1][2] Arvojärjestyksessä ruhtinas on nykyaikana herttuan alapuolella, mutta kreivin yläpuolella.

Esihistoriallisella ajalla Skandinaviassa ruhtinas saattoi olla mitä tahansa herttuan ja kuninkaan väliltä: kuninkaan vasalli, tai täysin itsenäinen hallitsija. Silloin kuninkaalliset arvonimet (esimerkiksi kuningaz ja druhtinaz) käsitettiin eri tavoin kuin nykyaikana.

Keskiajalla monien eurooppalaisten pikkuvaltioiden hallitsijan arvonimi oli ruhtinas, mutta 1800-luvun alussa useimmat heistä menettivät hallitsijanasemansa. Nykyisin enää Andorran, Liechtensteinin, Luxemburgin ja Monacon hallitsijoina on ruhtinas (Andorrassa kaksi, Luxemburgissa oikeammin suurherttua). Ruhtinaan arvo voi olla myös joillakin hallitsijahuoneen miespuolisilla jäsenillä. Aatelisarvon naispuolista haltijaa kutsutaan ruhtinattareksi. Nykyään hallitsijoina toimivat ruhtinaita pidetään kuninkaallisina ja heidän hallitsemiaan ruhtinaskuntia monarkioina.

Ruhtinaaksi käännetään ranskan ja englannin prince (prinssi on suomeksi lähinnä kruununperijän arvonimi), saksan Fürst, italian principe ja venäjän knjaz (князь).[2] Magnus Dux, Großherzog, Grand Duke tai Veliki knjaz käännetään usein suuriruhtinaaksi, joskus suurherttuaksi tai kuninkaallisen kruununperijän arvonimenä usein prinssiksi tai prinsessaksi. Erzherzog käännetään lähes aina arkkiherttuaksi.

Saksassa on käytetty keisarinvaaliin osallistumaan oikeutetuista ruhtinaista nimitystä Kurfürst, joka käännetään muotoon vaaliruhtinas (myös kuuriruhtinas). Ruotsin furste käännetään ruhtinaaksi ja furstinna ruhtinattareksi, storfurste suuriruhtinaaksi.

Suomen viimeinen ja ainoa Ritarihuoneelle introdusoitu ruhtinassuku oli sammunut Aleksandr Sergejevitš Menšikovin sukuhaara[2]. Aiemmin Suomessa on asunut muitakin venäläisiä ruhtinassukuja (knyaz:it). Nämä slaavilaiset ruhtinassuvut eivät pitäneet Ritarihuoneelle rekisteröitymistä tärkeänä ja jättivät sen siksi tekemättä. Demidoffin suku on ainoa nykyisin Suomessa asuva venäläinen ruhtinassuku.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruhtinas Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 12.6.2016.
  2. a b c Ruhtinas Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti /1319-1320. Project Runeberg. Viitattu 6.5.2022.