Niccolò Machiavelli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niccolò Machiavelli, yksityiskohta Santi di Titon maalauksesta.

Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 146921. kesäkuuta 1527) oli firenzeläinen renessanssin ajan filosofi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machiavelli syntyi vanhaan ja varakkaaseen sukuun, ja siksi hän sai aikansa parhaan humanistisen koulutuksen, joka koostui triviumista eli logiikasta, retoriikasta ja grammatiikasta sekä quadriviumista eli aritmetiikasta, geometriasta, astronomiasta ja musiikista.

Vaikka renessanssin ajan Italia eli kulttuurista hurmosta, se oli samaan aikaan ajautumassa poliittiseen kaaokseen. Apenniinien niemimaa oli jakautunut keskenään vihamielisiin kaupunkivaltioihin, joihin kuuluivat Firenze, Milano, Rooma, Genova, Siena, Napoli ja Venetsia. Firenze, joka oli 1400-luvulta lähtien ollut hallitsevassa asemassa suhteessa naapureihinsa, oli menettämässä asemiaan. Firenzeltä puuttui voimakastahtoinen hallitsija, joka olisi voinut yhdistää kaupungin toisiaan vastaan juonittelevat suvut. Myös modernit kansallisvaltiot Ranska ja Espanja sekä Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta muodostivat vakavan uhan koko hajanaiselle niemimaalle. Machiavellin teoksia on luettava tätä taustaa vasten.

Ennen kuin Machiavelli määrättiin salaliitosta epäiltynä maanpakoon, hän ehti toimia kansalaisarmeijan diplomaattina ja sihteerinä vuonna 1507 perustetussa yhdeksänjäsenisessä komiteassa, joka perustettiin Machiavellin ehdotuksesta. Diplomaatin tehtävissä Machiavellillä oli mahdollisuus tarkastella läheltä eri hallitsijoita, heidän vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Maanpaossa vuonna 1513 Machiavelli kirjoitti tunnetuimman teoksensa Ruhtinaan. Siinä hän esittelee ihannemallinsa hallitsijasta, jonka ainoana moraalina tulee olla päämääräänsä pyrkiminen suosiosta välittämättä. Ilmiötä kutsutaan myös machiavellismiksi.

Maanpaossa Machiavelli kirjoitti myös toisen pääteoksensa Esitelmiä Titus Liviuksen kymmenestä ensimmäisestä kirjasta. Kolmesta kirjasta koostuva teos on pinnallisesti kommentaari Titus Liviuksen Rooman historiaan, mutta käytännössä Machiavelli esittelee ennemminkin omia kuin Liviuksen näkemyksiä ja pyrkii historiantutkimisen sijaan käyttämään historiallisia tapahtumia opettavaisina tarinoina siitä, kuinka valtio on järjestettävä. Perinteisen näkemyksen mukaan tässä teoksessa Machiavelli esittää tasavaltaisen valtionäkemyksen, kun hän Ruhtinaassa keskittyi yksinvaltiuteen.

Niccolò Machiavelli

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Machiavellilta on julkaistu esimerkiksi runoja, kirjeenvaihtoa, muita näytelmiä ja lyhyempiä poliittisia kirjoituksia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Machiavelli, Niccolò: Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut ja johdannolla varustanut O. A. Kallio. 4. painos (1. painos 1918). Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3769-X.
  • Machiavelli, Niccolò: Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut Aarre Huhtala. 7. painos (1. painos: Otava, 1969). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2001. ISBN 951-0-16641-3.
  • Machiavelli, Niccolò: Valtiollisia mietelmiä. (Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio, kirjoitettu 1513–1517.) Suomentanut Kaarlo af Heurlin. 2. painos (1. painos 1958). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2001. ISBN 951-0-22669-6.
  • Machiavelli, Niccolò: Tutkielma Firenzen valtiomuodosta nuoremman Lorenzo de' Medicin kuoleman jälkeen. (Suomentanut Paul-Erik Korvela) Niin & näin, 2011, nro 1, s. 23-29.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Niccolò Machiavelli -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niccolò Machiavelli.