Cesare Cremonini

Cesare Cremonini (1550–1631), tunnettu myös nimellä Caesar Cremonius oli italialainen filosofi ja luonnontieteilijä ja Galileo Galilein ystävä. Hän toimi professorina Padovassa.^[1] Hänen filosofiansa oli yhdistelmä Aristoteleen opetuksia ja kristinuskoa.

Cremonini järkyttyi ystävänsä ja kollegansa Galileo Galilein (1564–1642) teoksesta Sidereus Nuncius (1610), missä Galilei kertoi edellisenä vuonna kaukoputken avulla tekemistään löydöistä: kuun pinnanmuodoista ja Jupiterin kuista. Cremonini kutsui väitteitä vehkeilyksi ja väitti, ettei Galilei ollut nähnyt yhtään mitään.^[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cremoninin pääteoksia ovat

Descriptio universae naturalis Aristotelicae Philosophiae; Explanatio prooemii librorum Aristotelis de physico auditu (Padova,1596);
Disputatio de coelo ( Venetsia,1613);
De calido innato et semine (Leyden, 1634);
De imaginatione et memoria (Venetsia 1644);
Tractatus tres de sensibus externis, de sensibus internis, de facultate appetitiva (toim. T. Lancetta), (Venetsia 1644).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossi, Paolo: Modernin tieteen synty Euroopassa. Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-153-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ Cesare Cremonini (Arkistoitu – Internet Archive) Philosophengalerie
↑ Rossi 2010, s. 88-89

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Cesare Cremonini (Arkistoitu – Internet Archive) Philosophengalerie

[2] Rossi 2010, s. 88-89

[1]

[2]

Cesare Cremonini

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navigointivalikko

Haku