Giordano Bruno
Tätä sivua ei ole 
Giordano Bruno (alkujaan Filippo Bruno; 1548, Nola, Italia – 17. helmikuuta 1600, Rooma ) oli italialainen filosofi, okkultisti ja tähtitieteilijä, jota katolinen kirkko vainosi hänen kerettiläisten oppiensa takia ja lopulta poltti roviolla Roomassa, sillä Bruno ei halunnut luopua ajatuksistaan. Brunoa on pidetty jälkikäteen vapaan ajattelun esitaistelijana. Ateistinen ajattelija Bruno ei ollut, vaan okkultismiin taipuvainen panteisti, joka esitti muutamia aikaansa edellä olevia ajatuksia, joista suuren osan oli saanut antiikin ja ajan filosofeilta, rakentaen oman järjestelmänsä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Giordano Bruno, alun perin Filippo Bruno, syntyi Nolassa Campaniassa Italiassa pienessä kylässä Vesuvius-tulivuoren juurella.[1] Hänen isänsä oli Giovanni Bruno, sotilas. Bruno opiskeli dominikaaniluostarissa vuodesta 1556 alkaen. Siellä Filippo Bruno otti nimen Giordano Bruno, ja kutsui myöhemmin itseään kotikylänsä mukaan nimellä Bruno Nolanona, "Nolalainen". Bruno valmistui papiksi 1572 ja teologian tohtoriksi 1575. Opiskeluaikanaan Bruno ei pitänyt tavan mukaisesti kammiossaan pyhimysten vaan ristiinnaulitun kuvia.
Bruno pakeni Napolista 1576 inkvisitiota ja kirkollista oikeudenkäyntiä harhaoppisuussyytösten varjostamana, ja häntä syytettiin hukkuneena löydetyn dominikaaniveljen murhasta.[1] Tästä lähtien Brunon elämä oli levotonta vaeltelua, hän joutui monesti riitoihin isäntiensä kanssa eri syistä. Vaellettuaan Pohjois-Italiassa, Roomassa, Venetsiassa, Liguriassa ja Ranskassa hän saapui lopulta Genovaan, missä liittyi kalvinisteihin. Bruno syytti erästä professoria kahdestakymmenestä virheestä jakamassaan lehtisessä, ja joutui vangiksi, kunnes perui julistuksensa. Hänet ajettiin Genovasta pois, kun tuli riita tämän saman professorin kanssa. Täysin pettyneenä kalvinisteihin 1579 Bruno matkusti Ranskaan Lyoniin, mistä ei löytänyt töitä, ja siksi vaelsi Toulouseen, josta katolisten ja hugenottien välisten uskonnollisten mellakoiden jälkeen siirtyi Pariisiin. Luopiopappina Bruno ei saanut opetusvirkaa. Pariisissa Bruno alkoi niittää mainetta muistitekniikoiden osaamisellaan, ja pääsi kuningas Henrik III:n suosioon. Huhtikuussa 1583 Bruno matkusti Ranskan suurlähettilään mukana Englantiin mukanaan Henrik III:n suosituskirje. Englannissa Bruno muun muassa opetti Oxfordissa pannassa ollutta kopernikaanista filosofiaa ja esitti oman väitteensä sielun kuolemattomuudesta.
Näin Bruno aiheutti väittelyn, jossa häntä syytettiin plagioinnista, ja Bruno joutui häipymään Oxfordista.
1584-1585 Bruno julkaisi monia merkkiteoksia joissa tuli esille hänen filosofinen järjestelmänsä, mm. ajatus äärettömästä maailmankaikkeudesta. Kirjassa De la Causa, Principio e Uno (Syystä, periaatteesta ja ykseydestä) oli Cusanuksen oppi vastakohtien ykseydestä, ja La cena de le ceneri sisälsi Kopernikuksen astronomiaa. Merkittävä oli myös teos De l'Infinito Universo e Mondi (Äärettömästä maailmankaikkeudesta).
Kun Ranskan lähetystöä vastaan hyökättiin Lontoossa, Bruno palasi Pariisiin, missä tilanne oli poliittisesti jännittynyt. Bruno joutui erään aristoteelista maailmankuvaa edustaneen matemaatikon epäsuosioon 120 teesinsä vuoksi. Cambrain yliopistossa Brunoa pilkattiin. Riideltyään matemaatikko Mordenten kanssa eräästä toisesta asiasta tappeluun päättyen, hän pakeni Saksaan, jossa vietti viisi vuotta eri kaupungeissa.
Bruno ei saanut Marburgista papin töitä, ja siirtyi opettamaan aristoteelista filosofiaa Wittenbergiin. Kun ilmapiiri muuttui täällä, Brunoa ei enää siedetty, ja pakeneva Bruno saapui Prahaan, mistä luterilaiset teologit ajoivat hänet pian pois. 1591 Bruno saapui Frankfurtiin. Patriarkka Giovanni Mocenigo kutsui hänet Italiaan Venetsiaan haluten saada oppia muistitekniikoissa. Bruno opetti matematiikkaa Padovan yliopistossa. Mocenigo oli tyytymätön Brunon muistitekniikan opetukseen. Hän uskoi Brunon olevan suuri maagi, joka salasi häneltä asioita. Kun Bruno sanoi, että hänen täytyi pakata tavaransa mennäkseen hakemaan Frankfurtista eräitä teoksia, Mocenigo uhkasi ilmiantaa Brunon inkvisitiolle. Hän tunkeutui kuuden gondolieerin kanssa Brunon asuntoon vaatien tätä opettamaan kaiken tietämänsä. Mocenigon rippi-isä sai tietoonsa asian, ja vaati Brunon luovutusta inkvisitiolle.
Inkvisitio pidätti Brunon 22. maaliskuuta 1592. Häntä syytettiin kerettiläisyydestä ja jumalanpilkasta. Brunoa kuulusteltiin jonkin aikaa Venetsiassa, ja hän puolusti itseään sitkeästi. Bruno siirrettiin Roomaan, missä häntä pidettiin seitsemän vuotta Nonan tornissa Pietarinkirkon lähellä kauheissa oloissa. Bruno lienee ollut aliravittu, koska hänellä ei olut sukulaisia, jotka olisivat voineet lähettää hänelle ruokaa. Oikeudenkäynti eteni hitaasti, ja Bruno yritti turhaan anoa armoa.
Brunoa syytettiin epämoraalisesta elämäntavasta ja monien kristillisyyden oppien kieltämisestä. Alkuun Bruno pyysi saada peruuttaa oppinsa, mutta siihen ei uskottu. Lopulta hän julisti, ettei hän aikoisi, eikä saisikaan perua väitteitään, että hänellä ei ollut mitään mitä perua, että hän ei ollut kirjoittanut mitään perumisen arvoista, ja ettei hän tiennyt mitä hänen pitäisi perua.[1] Niinpä Bruno todettiin syylliseksi kerettiläisyyteen. Bruno kärsi inkvisition ankarimman rangaistuksen. Hänet poltettiin roviolla Roomassa Campo Fiorin torilla 17. helmikuuta 1600. Brunon ajatuksille äärettömästä maailmankaikkeudesta naurettiin hänen kuolemansa jälkeen 1600-luvulla, mutta Isaac Newtonin teorioiden jälkeen ajatus oli taas helpommin omaksuttavissa.
Vuonna 1889 italialaiset vapaa-ajattelijat ja rationalistit pystyttivät Campo Fiorin aukiolle Brunon patsaan.
[muokkaa] Ajattelu
Brunon ajattelu hylkäsi perinteisen kristillisyyden, mutta hän ei ollut ateistikaan. Brunon ajattelussa oli yhdistelmä 1500-luvun lopun hermeettistä okkultismia, antiikin uusplatonilaista filosofiaa ja omia ajatuksia. Mukana oli vaikutteita stoalaisilta ja epikurolaisilta. Brunon kirjoitukset edistivät huomattavasti jo kuopatun uusplatonismin nousua renessanssiajalla. Bruno imi vaikutteita monilta muilta ajattelijoilta, joita olivat muun muassa Lucretius, Kopernikus, Tuomas Akvinolainen, maailmankaikkeuden sielua kannattanut Averroes, Duns Scotus, renessanssin uusplatonisti Marsilio Ficino ja Nicolaus Cusanus.
Giordano Brunon mielestä jumaluus ilmeni koko materian ja hengen täyttämässä maailmassa, jota kuvaamaan hän loi panteistisen hylotsoistisen järjestelmän. Bruno julisti panteistista maailmankuvaa runollisella innolla. Brunon maailmankaikkeus oli ääretön, tasainen, muuttumaton ja isotrooppinen, ja neljän alkuaineen atomeista, monadeista koostuva. Monadit olivat hänen mukaansa olevaisen katoamattomia osia, jotka liittyvät yhteen ja irtaantuvat toisistaan. Jumala ja maailmankaikkeus olivat hänen mukaansa sama asia. Materia oli jumalaista, älykästä toisin kuin nykyisessä järkiperusteisessa maailmankuvassa. Eri materiakokonaisuudet, monadit, ilmensivät jumaluuden eri tasoja. Brunon maailmankuva oli suurelta osin keskiaikainen ja maaginen.
Brunon mukaan maa pyöri, vaikka katolinen kirkko ei kannattanut ajatusta. Brunon mielestä kaikkeus oli ääretön, eetterin täyttämä, ja siinä on lukemattomia aurinkoja, joita lukemattomat planeetat kiertävät samaan tapaan kuin maa ja muut planeetat aurinkoa.[2] Bruno uskoi myös useaan rinnakkaiseen valinnoista syntyvään maailmaan. Giordano Bruno ei ollut loistava matemaatikko ja ei tajunnut matematiikan merkitystä tähtitieteen kannalta. Hän korosti havainnointia ja vastusti filosofista päättelyä.
Brunon panteistiset opit olivat ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen ja monien muiden kristillisten oppien kanssa. Bruno ei pitänyt mistään uskonnosta tai uskonut kuolemanjälkeiseen elämään. Bruno hyökkäsi avoimesti kristinuskoa vastaan ja piti Moosesta näyttelijänä ja Jeesusta taikurina ja heittiönä.[1] Bruno vaikutti joihinkin myöhempiin ajattelijoihin, muun muassa Gottfried Leibniziin.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Suomeksi
[muokkaa] Muilla kielillä
- 1911 Encyclopædia Britannica/Bruno, Giordano
- Profile at NNDB
- Brief biography at the University of St Andrews
- Brief biography at The Galileo Project
- Brief biography in The Catholic Encyclopedia (1908)
- Bruno's works
- Heroic Furies
- Giordano Bruno : His Life and Thought (1950) by Dorothea Waley Singer
- Tributes at Positive Atheism
- "Bruno's Execution"
- "Giordano Bruno" - Theosophy Vol. 26, No. 8 (June 1938)
- "Giordano Bruno and Marshall McLuhan" by Bill Kuhns
- La Biblioteca Ideale di Giordano Bruno : Bruno's works online (in Latin and Italian)
- Latin text of Bruno's Ars Memoriae
- Bruno's works: text, concordances and frequency list
- Detailed biography of Giordano Bruno
- Latin text of Bruno's Ars Memoriae
- Collection of short excerpts about Giordano Bruno, from many authors throughout history
- Bruno's Latin and Italian works online: Biblioteca Ideale di Giordano Bruno
Francesco Petrarca · Georgios Gemistos Plethon · Leonardo Bruni · Georgios Trapezuntios · Nicolaus Cusanus · Johann Bessarion · Lorenzo Valla · Johannes Argyropoulos · Marsilio Ficino · Pietro Pomponazzi · Giovanni Pico della Mirandola · Gianfrancesco Pico della Mirandola · Erasmus Rotterdamilainen · Niccolò Machiavelli · Thomas Cajetanus · Nikolaus Kopernikus · Thomas More · Martti Luther · Juan Luis Vives · Paracelsus · Agostino Steuco · Bernardino Telesio · Petrus Ramus · Francesco Patrizi da Cherso · Jacopo Zabarella · Michel de Montaigne · Hieronymus Fabricius · Justus Lipsius · Giordano Bruno · Francisco Suárez · Francisco Sánchez · Cesare Cremonini · Francis Bacon · Galileo Galilei · Tommaso Campanella
