Panteismi
Wikipedia
Panteismi on käsitys, jonka mukaan jumala on yhtä kuin kaiken olemassaolon kokonaisuus. Sana panteismi tulee kreikkalaisista sanoista pan = kaikki ja theos = jumala. Panteismin mukaan jumaluus täyttää kaiken olevaisen ja kaikki oleva on jumalallista. Usein panteismi tarkoittaa vain jonkinlaista kaikkeuden kuvaamista tai sanomista jumalaksi. Panteismin mukaan jumala ei ole persoonallinen eikä transsendenttinen. Panteismissä kaikki on jumaluutta eli jumala ja kaikki ovat identtiset.
Kun monoteismi käsittää jumaluuden maailman ulkopuolella olevaksi persoonalliseksi olennoksi, on sitä vastoin panteismille ominaista, että se käsittää jumaluuden persoonattomaksi alkuvoimaksi, maailmansieluksi tai maailmanjärjeksi, joka on alituisesti läsnä maailmassa ja vaikuttaa kaikissa sen ilmiöissä. Länsimaissa suosituin panteismin muoto on monistinen. Monismi tulee kreikkalaisesta sanasta monos = yksinäinen. Monismilla tarkoitetaan ykseysoppia, jonka mukaan on olemassa vain yksi ainoa alkuperuste. Panteistisen monismin mukaan todellisuus koostuu vain yhdestä persoonattomasta aineksesta.
Ksenofanes muotoili ajatuksen yhdestä jumalasta, joka on abstrakti, universaali, muuttumaton, liikkumaton sekä aina ja kaikkialla läsnä oleva. Tämä jumala ei ollut ihmisenmuotoinen eikä tällä ollut mitään inhimillisiä elimiä tai heikkouksia. Se oli luonto ilman rajoja. Hänen ajatteluaan pidetään panteistisina. Ksenofanesta pidetään myös ensimmäisenä monoteistina länsimaisen filosofian historiassa. Schopenhauerin mukaan panteismi on vain ateismin 'kohteliaampi' muoto. Panteismin totuutena on jumalan ja maailman välisen dualistisen vastakkaisuuden poistaminen, sen tietämyksen julistaminen, että maailma on olemassa omasta voimastaan ja itsestään. Panteismin väite: 'Jumala ja maailma ovat yhtä' on vain kohtelias käänne, antaakseen jäähyväiset. herrajumalalle. "Panteismi on näin ollen eräänlaista "kohteliasta ateismia".
Monet alkuperäiskansojen luonnonuskonnoista ovat panteistisia kuten Yoruba-kulttuuri Länsi-Afrikassa ja monet Amerikan intiaanien perinteiset uskonnot. Myös Australian aboriginaalien usko uniaikaan, ihmisten, eläinten ja kasvien muodostamaan suureen verkostoon, joka johtaa uniajan esi-isiin on panteistinen [1].
Hindulaisuutta on usein kuvattu panteistiseksi uskonnoksi, koska siinä kaiken uskotaan olevan osa maailmansielu-Brahmania. Varsinainen panteismi on uskonnollisen ja filosofisen pohdiskelun tulos. Rafael Karsten totesi, että panteismi itsessään ei ole mikään uskonto, vaan "kosmillinen olettamus, joka tahtoo ilmaista sen kokonaisvaikutuksen, jonka todellisuus tekee ajattelevaan ihmiseen". Filosofi Ibn Arabi tulkitsi islamilaista uskontunnustusta "La ilaaha illa-Allah" siten, että Allah on kaikki ja kaikki on Allah; että ainoa olevainen on Allah. Tämä on panteismia, eli uskoa siihen, että Jumala ja maailmankaikkeus ovat yhtä. 1600-luvulla elänyt rabbi Baal Shem Tov, Hasidi juutalaisuuden perustaja näki Jumalan jakautumattomana ja siten panteistisena.Teologisissa spekulaatioissaan monet teistit ovat päätyneet varsin panteistiseen jumalkäsitykseen kuten Paul Tillich: Jumala on olemassaolon rakenne.
Hegel (1770 - 1831) julkaisi absoluuttisen idealisminsa[2] sen jälkeen kun Kant oli hylännyt kaikki perinteiset todistukset Jumalan olemassaolosta. Hänen abstraktionsa esitteli Spinozalaisuuden tyylisen panteismin, joka oli saanut vaikutteita Kantin transsendentaalisesta idealismista. Spinozan oppi ei kuitenkaan ollut panteistinen, vaan materialistinen ja jopa ateistinen, sillä hänen mukaansa luontoa ja Jumalaa, jotka eivät ole mitään muuta kuin laajennettua substanssia, ei tulisi palvoa hartaalla mielellä, vaan siihen tulisi suhtautua ainoastaan tieteellisen tarkastelun kautta hillitysti tulkiten.[3] Spinoza kammoksui palvovaa uskonnollista asennetta, jota hän kuvaili hallitsemattomaksi heittäytymiseksi toivon tunteeseen paremmasta ja pelon tunteeseen pahemmasta.
Charles S. Peircen käsitys maailmankaikkeudesta oli panteistinen, jonka hän sovitti Darwinin evoluutioteoriaan [4]. William Jamesin mukaan pragmatismi on panteistinen filosofia[5]. Kurt Gödel uskoi universumin olevan Jumalan ilmentymän. Mutta uskoiko Gödel, että Jumala on yhtä kuin universumi on epävarmaa. Hän oli panenteisti, mutta oliko hän panteisti on jäänyt hämäräksi[6].
Nykyajan looginen panteismi pohjaa Wittgensteinin tiukkaan logiikkaan, jolla hän perusteli uskoaan Jumalaan käyttäen aikansa loogisten positivistien keiltä. Wittgenstein näytti olevan samaa mieltä positivistien kanssa todetessaan, että Mitä emme voi tietää, siitä emme voi puhua . Vaikka hänen totesi, että metafyysisiä ideoita ei voida alistaa loogiseen analyysiin, silti oli mahdollista uskoa niihin[7].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.sacred-texts.com/bos/bos092.htm Michelle Klein-Hass: What is Shamanism?
- ↑ http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_idealismi
- ↑ http://www.science.uva.nl/~seop/entries/spinoza/
- ↑ Burks Arthur W. : Peirce's evolutionary pragmatic idealism. Synthese volume 106, Number 3 / March, 1996. Springer
- ↑ William James: Pragmatism A New Name for Some Old Ways of Thinking http://www.gutenberg.org/dirs/etext04/prgmt10.txt
- ↑ http://www.stats.uwaterloo.ca/~cgsmall/Godel.final.revision.PDF |Christopher G. Small: Reflections on Gödel’s Ontological Argument. University of Waterloo
- ↑ http://www.solidstatelight.com/panthe/intro.htm Looginen panteismi
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: Pantheism (englanniksi)
- Universal Pantheist Society Home Page (englanniksi)
- World Pantheist Movement (englanniksi)
- Pantheist Association for Nature (englanniksi)
- A Response To "Scientific Pantheism" (englanniksi)
- Searching for God in the Brain (englanniksi)
- Einstein's Pantheism (englanniksi)
