Luonnollinen teologia
| Osa artikkelisarjasta Jumalat |
|
|
Jumalan olemassaolo |
|
|
Jumalatodistukset |
|
|
Jumalausko |
|
|
Jumaluusoppi |
|
|
|
|
Luonnollinen teologia tarkoittaa pyrkimystä löytää todisteita jumalan olemassaololle luonnon havainnoinin ja järjen käytön avulla. Luonnollinen teologia (tai luonnollinen uskonto) eroaa sekä niin sanottuun ilmestykseen perustuvasta teologiasta, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin ja erilaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.[1]
Sisällysluettelo |
Edustajia [muokkaa]
Tuomas Akvinolainen on tunnetuin luonnolliselle teologialle tyypillisen lähestymistavan kannattaja. Myöhemmin kehittynyt, erityisesti valistusajalla suosittu, luonnollisen teologian muoto deismi hylkäsi pyhät kirjoitukset ja profetiat täysin.[2]
William Paley esitti tunnetun muotoilun Jumalan olemassaolon teleologisesta argumentista. Hän kirjoitti teoksen Natural Theology, or Evidences of the Existence and Attributes of the Deity collected from the Appearances of Nature (1802), jossa hän esitti vertauksen kellontekijästä, josta hän on kaikkein tunnetuin. Paleyn käyttämiä perusteluja vastaan suunnattua arvostelua löytyy David Humen kuoleman jälkeen julkaistusta teoksesta Dialogues Concerning Natural Religion. Humen mukaan luonnollinen teologia on pelkkää spekulaatiota ja jos kristilliseen teologiaan on yleensä uskomista, se on uskottava sokealla uskolla.[1][2]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b What is Natural Theology? Templeton Foundation Press. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Brent, James: Natural Theology Internet Encyclopedia of Philosophy. 22.10.2008. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Aristoteles: Fysiikka. Suomentaneet Tuija Jatakari, Kati Näätsaari. Selitykset laatinut Simo Knuuttila. Teokset 3. Helsinki: Gaudeamus, 1992. ISBN 951-662-546-0.
- Aristoteles: Metafysiikka. (Ta meta ta fusika.) Suomentaneet Tuija Jatakari, Kati Näätsaari, Petri Pohjanlehto. Selitykset laatinut Simo Knuuttila. Teokset 6. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-492-8.
- Anselm Canterburylainen: Ymmärrystä etsivä usko. (Proslogion, 1077–1078.) Johdanto, suomennos, selitykset Paavo Rissanen. Hengen tie 13. Helsinki: Kirjaneliö, 1986. ISBN 951-600-698-1.
- Augustinus: Tunnustukset. (Confessiones.) Suomentanut Otto Lakka. Suomennoksen tarkistanut Yrjö-Otto Lakka. SLEY-kirjat, 2003 (1. painos 1947). ISBN 951-617-486-8.
- Boëthius, A. M. S.: Filosofian lohdutus. (De consolatione philosophiae.) Latinan kielestä suomentanut & selityksin varustanut Juhani Sarsila. Tampereella: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-084-8.
- Bonaventura, Giovanni di Fidanza: Sielun matka Jumalaan. (Itinerarium mentis in Deum, 1259.) Johdanto, suomennos, selitykset: Seppo A. Teinonen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 150. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1987. ISBN 951-9111-62-X.
- Descartes, Réne: Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta. Teokset 2. Suomentaneet ja selitykset laatineet Tuomo Aho ja Mikko Yrjönsuuri. Johdannon kirjoittanut Lilli Alanen. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-848-6.
- Kant, Immanuel: Prolegomena, eli, Johdatus mihin tahansa metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä. (Prolegomena zu einer jeden künftigen Metaphysik, 1783.) Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. Helsinki: Gaudeamus, 1997 (2. painos 2005). ISBN 951-662-659-9.
- Kant, Immanuel: Puhtaan järjen kritiikki. (Kritik der reinen Vernunft, 1781/1787). Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-169-2.
- Platon: Valtio. Teokset. Neljäs osa. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15895-3.
- Tuomas Akvinolainen: Summa theologiae. Valikoiden suomentanut J.-P. Rentto. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-765-X.
