Uskonnollisuus
Wikipedia
Uskonnollisuus on käsite, joka viittaa uskontoon perustuvaan tai sille ominaiseen asiaan tai ihmisiin, joiden elämässä uskonto on tärkeässä asemassa, uskovaisiin.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käsitteen määrittely
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Usein puhutaan uskonnollisuudesta yksilön ominaisuutena, mutta uskontotieteilijöille on kuitenkin osoittautunut hankalaksi määritellä, mitä uskonnollisuus ihmisen ominaisuutena on. Laajasti määritellen uskonnollisuus viittaisi yksilön alttiuteen omaksua uskonnollisia uskomuksia tai uskoa johonkin uskontoon, mutta on vaikea määritellä, millaiset yksilöt ovat tällä tavalla alttiita, koska uskonnot vetoavat eri ihmisiin hyvin eri tavoin.
[muokkaa] Uskontojen sisäisiä näkökulmia uskonnollisuuteen
Uskonnot usein selittävät uskovaisuuden sillä, että yksilö on joko tehnyt uskonvalinnan vapaasta tahdostaan, tai että yliluonnolliset voimat ovat valinneet hänet uskovaiseksi (esimerkiksi kalvinistit uskovat Jumalan valinneen pelastetut jo aikojen alussa, ja monet muut kristityt ajattelevat, että pyhä henki voi saada aikaan ihmisessä uskonnollista etsintää).
[muokkaa] Tieteellinen tutkimus uskonnollisuuden syistä
[muokkaa] Uskonnollisuus tilastollisena ilmiönä
Tilastoihin nojautuen on pyritty sanomaan, että jotkut ihmisryhmät olisivat muita alttiimpia uskonnollisuudelle. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilastojen mukaan naiset ja vanhukset pitävät itseään selvästi useammin uskovaisina, kuin miehet ja nuoret.
[muokkaa] Uskonnollisuus psykologisena ilmiönä
Samoin uskonnollisuutta tutkivat tieteilijät ovat huomanneet eroja esimerkiksi siinä, miten helposti eri yksilöt saavat uskonnollisia kokemuksia. Esimerkiksi tietynlaisen magneettikypärän päähän laittaminen saa aikaan noin joka kolmannessa kokeilijassa uskonnollisen kokemuksen henkiolennon läsnäolosta.
[muokkaa] Uskonnollisuus perintötekijöissä
Pidetään myös mahdollisena, että jotkut tietyt geenit vaikuttaisivat henkisyyteen. Yhdysvaltalainen Dean Hamer uskoo löytäneensä VMAT2-geenin, joka ohjaa ihmisen uskonnollisuutta. Geenistä on olemassa kaksi muunnosta, joista toinen tutkimusten mukaansa on selvästi yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä.
[muokkaa] Uskonnollisuuden tulevaisuus
Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen on vastustanut fideististen ja wittgensteinilaisten teologien käsitystä uskonnollisuudesta pelkkänä sisäisenä elämänä. Uskovaisten ehdoton enemmistö on aina ajatellut, että heidän uskonnolliset käsitteensä ja käsityksensä viittaavat todellisuuteen ja ovat tosia.[2]
Pyysiäinen toteaa, että Homo sapiens -laji on kehittynyt ympäristössä, joka ei ole suosinut nimenomaan tieteellisen ajattelun kehitystä. Uskonto on osa evoluutiossa kehittynyttä arkiajattelua. Monien ihmisten on edelleen helpompi ajatella uskonnollisesti kuin tieteellisesti. Nykyisin ihmisen ympäristö on kuitenkin erilainen. Kun tieteellinen ajattelu leviää entistä laajemmalle yhteiskunnassa, siitä alkaa vähitellen tulla sääntö ja uskonnollisuudesta poikkeus.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ 2,0 2,1 Pyysiäinen, Ilkka: Uskonto, totuus ja kulttuuri. Vartija, , nro 5–6/2007, s. 187–191.
