Moraali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Moraali viittaa vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä (kuvaileva käyttö), siihen mikä on oikein ja väärin (normatiivinen käyttö) sekä etiikkaan eli moraalifilosofiaan.lähde?

Kolmannessa käyttötavassaan moraali on synonyymi etiikan kanssa. Etiikka on moraalin systemaattista filosofista tutkimista. Etiikka tutkii, mitä moraalin tulisi olla, käytännön moraaliongelmia, moraalin perustaa, käytännössä ihmisten noudattamaa moraalia sekä moraalin psykologista kehittymistä ja luonnetta.[1]

Sana ”moraali” on johdettu latinan sanasta mos (monikko mores), joka tarkoittaa tapaa, käyttäytymismallia. Sana ”etiikka” tulee kreikan kielen sanasta ethos, joka tarkoittaa 'tottumusta ja tapaa'. Sanalla etiikka viitataan yleiskielessä usein myös itse moraaliin tai eettisiin normeihin eli moraalisääntöihin.[2][3]

Etiikka ja moraali käsitetään usein lähes synonyymeiksi. Ne erotetaan kuitenkin joskus niin, että etiikalla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jonka pohjalta ihminen suhtautuu moraalisiin kysymyksiin.[4]

Moraalin luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisesti filosofit ovat korostaneet, että vain tietoinen, järkevä olento pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Tällöin moraali ei ole pelkkä keino selviytyä yhteisössä, väline toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että ”lauman” etua. Ihmiselle moraali voi olla kaiken muun ylittävä asia. Jos moraali pyritään perustamaan jonkin väitetysti perustavamman asian varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, onko se todella oikein. Humen lain mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja ja normeja. Moraali on ja sen tulee olla itsenäistä suhteessa sen tuottaneeseen evoluutioon ja sitä tukevaan yhteiskuntaan.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fieser, James: Ethics The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  2. ”moraali: yhteisössä vallitsevat eettiset käsitykset, arvostukset ja käyttäytymissäännöt, etiikka, siveellisyys.” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. Hartikainen, Erkki (toim.): Todellisuus ja siveys: Peruskoulun elämänkatsomustieto 7 2007. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.9.2007.
  4. Hetemäki, Ilari (toim.): Filosofian sanakirja, s. 53-54. Porvoo: Helsinki: Juva:: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23766-3.
  5. Pihlström, Sami: Tiede ja edistyksen myytti (PDF) Tieteessä tapahtuu. 1/2005. Viitattu 13.9.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.