Soveltava etiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Soveltava etiikka on filosofisen etiikan osa-alue, joka pyrkii soveltamaan ”teoreettista” etiikkaa, kuten utilitarismia, yhteiskuntasopimusteorioita tai velvollisuusetiikkaa, tosielämän ongelmiin. Soveltavaan etiikkaan kuuluvat muun muassa lääketieteen etiikka, ympäristöetiikka, sodan etiikka, tietokone-etiikka, liike-elämän etiikka ja yritysten yhteiskuntavastuu. Monet sovelletun etiikan kysymykset tulevat esille myös ihmisoikeuksista käytävissä keskusteluissa.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sovellettua etiikkaa käytetään lakien, säädösten ja toimintatapojen määrittämiseen. Esimerkkejä sovelletun etiikan kysymyksistä ovat ”onko abortin ottaminen epämoraalista?”, ”onko eutanasia epämoraalista?”, ”onko positiivinen syrjintä oikein vai väärin?”, ”mitkä ovat ihmisoikeuksia, ja kuinka määritämme ne?” ja ”onko eläimillä myös oikeuksia?”

Ilman tällaisia kysymyksiä oikeuden, politiikan ja sovintomenettelyjen tasapainottaminen olisi paljon vaikeampaa, koska ihmisillä ei olisi yhteistä lähtökohtaa. Kaikki soveltavan etiikan kysymykset eivät kuitenkaan liity vain lakeihin ja politiikkaan. Esimerkiksi suhtautuminen kysymyksiin ”onko valehteleminen aina väärin?” ja ”jos ei, milloin se on sallittua?” määrittää kaikkia seuraelämän käyttäytymissääntöjä.

Rajat etiikan eri osa-alueiden metaetiikan, normatiivisen etiikan ja sovelletun etiikan välillä ovat joskus hämärät. Esimerkiksi jo mainittu abortti voidaan nähdä sovelletun etiikan alaisena kysymyksenä, koska se liittyy kiistanalaiseen toimintaan. Se voi kuitenkin riippua yleisemmistä normatiivisista periaatteista, kuten oikeudesta itsensä hallitsemiseen tai elämään, joita usein käytetään argumentteina aborttia koskevissa keskusteluissa. Kysymys abortista liittyy myös metaeettisiin kysymyksiin, kuten ”mistä oikeudet tulevat” ja ”millaisilla olennoilla on oikeuksia?”.

Sovelletun etiikan tulee onnistuakseen pystyä valottamaan teorioiden tiukasta soveltamisesta seuraavia ongelmia. Tiukasti periaatteisiin sidotut eettiset lähestymistavat johtavat usein sovelluksiin, jotka eivät ole universaalisti hyväksyttävissä. Esimerkiksi lääketieteen etiikassa tiukka velvollisuuseettinen lähestymistapa ei sallisi koskaan potilaalle valehtelemista tämän omaa tilaa koskien, kun taas utilitaristinen lähestymistapa voisia sallia sen, että lääkäri voi valehdella potilaalle, jos se on hyväksi tämän terveydelle. Tämä esimerkki osoittaa, että velvollisuuseetikko voi päätyä erilaiseen käytännön ratkaisuun kuin utilitaristi.

Sovelletun etiikan kysymykset saavat usein oikeudellisen tai poliittisen muodon, koska niitä tulkitaan normatiivisen etiikan kehyksissä. Eräitä esimerkkejä ovat YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948) ja vihreiden puolueiden Global Greens Charter (2001).

Sovelletun etiikan suuntauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasuistiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kasuistiikka

Kasuistiikka eli tapauskohtainen etiikka on eräs moderni sovelluseettinen lähestymistapa. Se pyrkii tarjoamaan ratkaisun eri lähestymistapojen, kuten velvollisuusetiikan ja utilitaristisen etiikan, välisiin ristiriitoihin. Kasuistit, kuten Albert Jonsen ja Stephen Toulmin (The Abuse of Casuistry 1988), ovat haastaneet perinteiset sovelletun etiikan paradigmat. Kasuistiikka ei ota lähtökohdakseen ideologioita ja teoriaa, vaan kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät tosiseikat — sen sijaan, että soveltaisi teoriaa yksittäistapaukseen, kasuistit aloittavat yksittäistapauksesta ja kysyvät, mitä moraalisesti merkityksellisiä seikkoja (mukaan lukien sekä teoriat että käytäntö) tapauksessa tulisi ottaa huomioon. Jonsenin ja Toulminin mukaan tällainen lähestymistapa johtaa helpommin konsensuksen saavuttamiseen. Näin rabbi, katolinen pappi ja agnostikko voisivat jossakin yksitäistapauksessa päätyä samaan ratkaisuun, vaikkakin olisivat erimielisiä niistä syistä, jotka ovat saaneet heidät päätymään tähän ratkaisuun.

Sovellettu etiikka eri aloilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiikka politiikassa ja taloustieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiikan soveltaminen politiikassa, politiikan tutkimuksessa ja taloustieteessä on johtanut useisiin erilaisiin sovelletun etiikan aloihin liike-elämän etiikasta marxilaisuuteen. Suuret yritysskandaalit, kuten Enron-skandaali, ovat esimerkkejä etiikan ja talouselämän välisistä yhteyksistä. Eettiset kysymykset ovat korostuneet yritysten sisäisissä arvokeskusteluissa.

Etiikkaa on sovellettu yksilöiden roolien, perheen sisäisen rakenteen ja seksuaalisuuden tutkimiseen, mikä on johtanut muun muassa feministiseen etiikkaan. Etiikkaa on sovellettu sodan tutkimiseen, esimerkkinä oikeutetun sodan ajatus, mikä on johtanut sellaisiin näkökantoihin kuin pasifismi, militarismi ja väkivallattomuus. Bernard Crick on katsonut, että kaikki politiikka on vain sovellettua etiikkaa, ja että "poliittiset hyveet" olivat tarpeen kaikissa tapauksissa, joissa inhimillinen moraali ja edut törmäävät. Crickin motiivina oli suunnata politiikan alaa poispäin ideologioista ja kohti erimielisyyksien ratkaisemista.

Ammattietiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ammattietiikka

Sovelletun etiikan alaisuuteen kuuluu useita osa-alueita, jotka tutkivat tiettyihin ammatteihin liittyviä eettisiä kysymyksiä, kuten lääketieteen etiikka, journalistietiikka ja insinöörietiikka. Teknologia-arviointi ja ympäristövaikutusten arviointi puolestaan selvittävät uusien tekniikoiden ja projektien vaikutusta luontoon ja yhteiskuntaan.

Jokainen ammattietiikan osa-alue luonnehtii ammattiin liittyviä yleisiä eettisiä kysymyksiä ja ongelmia, ja määrittää ammattikunnan vastuun yleisöä kohtaan. Tähän voivat liittyä muun muassa ihmiselämän suojeleminen, toiminnan rehellisyys, salassapitovelvollisuudet, jne.

Lääketiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketiede ja terveydenhuolto on merkittävimpiä etiikan sovellusaloja. Alan eettisiin kysymyksiin kuuluvat lääketieteellinen tutkimus, kuten rokote- yms. kokeet ihmisillä sekä eläinkokeet, eutanasia, abortti, jne.

Ympäristöetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ympäristöetiikka

Etiikkaa on sovellettu maapallon rajallisten luonnonvarojen käytön tutkimiseen. Tämä on johtanut ympäristöetiikan ja sosiaaliekologian tutkimiseen. Yleisenä suuntauksena on ollut ekologisen ja taloustieteellisen tutkimuksen yhdistäminen. Tuloksena ovat olleet muun muassa teoriat ekologisesta jalanjäljestä ja bioregionaalisesta autonomiasta. Tällaisiin ajatuksiin liittyy erilaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia liikkeitä, kuten vihreä liike, syväekologia, ekofeminismi ja ekoanarkismi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Applied ethics