Sosiaalipsykologia

Wikipedia

Sosiaalipsykologia on psykologian ja sosiologian välimaastossa oleva tiede, joka tutkii yksilöä ryhmän jäsenenä ja sosiaalisen ympäristön vaikutusta yksilöön, sekä ryhmien keskinäisiä ja niiden välisiä prosesseja. Vuorovaikutus, ryhmäjäsenyys ja identiteetti ovat sosiaalipsykologian keskeisiä tutkimuskohteita. Nousevia tutkimussuuntauksia ovat tällä hetkellä mm. automaatiotutkimus, implisiittisten asenteiden tutkiminen (nk. IAT-paradigma) ja emootiotutkimus joka yhdistää aivotutkimusta ja ilmetutkimusta.

Sisällysluettelo

1 Sosiaalipsykologia tieteen kentässä
2 Tieteenalan historiaa
3 Merkittäviä sosiaalipsykologisia tutkimuksia
4 Suomalaisia sosiaalipsykologeja
5 Kirjallisuutta
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Sosiaalipsykologia tieteen kentässä

Sosiaalipsykologiassa voidaan hahmottaa kaksi erillistä suuntausta: psykologinen sosiaalipsykologia ja sosiologinen sosiaalipsykologia, joista edellinen keskittyy tarkastelemaan yksilöä sosiaalisessa ympäristössään ja jälkimmäisen näkökulma on pikemminkin sosiaalisissa rakenteissa ja niiden vaikutuksissa yksilöihin. Psykologisen sosiaalipsykologian keskeisiä klassikoita ovat Kurt Lewin, Leon Festinger, Stanley Schachter, Solomon Asch, Donald T. Campbell ja F. H. Allport. Sosiologisen sosiaalipsykologian tärkeitä nimiä ovat mm. George Herbert Mead, Erving Goffman ja George Homans. Todellisuudessa jako kuitenkin esiintyy hienovaraisemmin. Suomalaisen sosiaalipsykologian on usein katsottu painottavan ennemminkin sosiaalista kuin psykologista ulottuvuutta.

Psykologinen sosiaalipsykologia tutkii esimerkiksi sosiaalista kognitiota, attribuutioita, asenteita, emootioita, kommunikaatiota, moraalia ; sen kehitystä, sekä ihmisten välisiä suhteita, sosiaalisia ryhmiä ja ryhmien välisiä suhteita.

[muokkaa] Tieteenalan historiaa

Sosiaalipsykologian edeltäjiä olivat saksalainen kansainpsykologia (Völkerpsychologie) ja joukkopsykologia, jota edusti esimerkiksi Gustave Le Bon. Nykyaikainen sosiaalipsykologia sai alkunsa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla, ja sillä on siis tieteenä noin sata vuotta ikää. Sosiaalipsykologia oli tällöin pääasiassa uudella mantereella harjoitettu tiede, joka F. H. Allportin mallin mukaisesti oli individualistisesti suuntautunut, tarkasteli käyttäytymistä ja hyödynsi kokeellista metodia. Sosiaalisen kognition tutkimuksen taustalla on pitkälti hahmopsykologien kehittelemien laboratoriokokeiden perusmalli ja Kurt Lewinistä alkanut tutkimusperinne, jonka ensimmäisiä merkittäviä henkilöitä oli Leon Festinger. Festingeriltä on peräisin nykyisellään arkikielessä paljon väärin käytetty termi kognitiivinen dissonanssi.

Sen jälkeenkin tieteenala on suosinut kokeellista metodia kenttätutkimusten sijasta ja mittausta tarkkailun sijasta. 1970-luvulla sosiaalipsykologisen tutkimuksen mielekkyys ja relevanssi kyseenalaistettiin monelta taholta. Tällöin käytyä keskustelua on kutsuttu myös sosiaalipsykologian kriisiksi. Kriitikot katsoivat, että tutkimusmetodit hallitsivat tutkimuskenttää, eivät mielekkäät tutkimusongelmat.

1970- ja 1980-luvuilta alkaen sosiaalipsykologian kentällä yhä enemmän alaa saanut sosiaaliseksi konstruktionismiksi kutsuttu suuntaus. Se ei ole yhtenäinen tutkimusohjelma, vaan todellisuuskäsitys, joka yhdistää erilaisia teorioita. Sosiaalinen konstruktionismi katsoo, että inhimillinen maailma ja inhimillinen kokemus todellisuudesta rakennetaan sosiaalisesti ja kielellä on erityisasema sen rakentajana. 2000-luvulla evoluutioteoria on tekemässä paluuta sosiaalipsykologiaan, erityisesti kansainvälisellä kentällä. 2000-luvulla Suomessa harjoitettu nk. diskursiivinen suuntaus on laskemassa maailmalla vakavasti otettavana tutkimusparadimana.

Suomessa sosiaalipsykologialla on verrattain vahva asema yliopistolaitoksessa. Sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena Helsingin, Kuopion ja Tampereen yliopistoissa.

[muokkaa] Merkittäviä sosiaalipsykologisia tutkimuksia

Stanfordin vankilakoe jota johti Philip Zimbardo
Milgramin sähköshokkikokeet osoittivat, että kuka tahansa on kykenevä murhaamaan ihmisen.
Aschin konformistisuuskokeet osoittivat miten enemmistöpaine muuttaa näköhavaintoa.
Kitty Genovese oli nainen jonka raiskausta ja murhaa kymmenet ihmiset katsoivat, mutta kukaan ei auttanut.
Poikaleirikokeet Robers Caven luonnonsuojelualueella.

[muokkaa] Suomalaisia sosiaalipsykologeja

[muokkaa] Kirjallisuutta

Burr, Vivien: Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä. Suomentanut Jyrki Vainonen. Tampere: Vastapaino 2004.
Helkama, Klaus; Liebkind, Karmela & Myllyniemi, Rauni: Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita 2001.
Hänninen, Vilma; Partanen, Jukka & Ylijoki, Oili-Helena (toim.): Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Vastapaino 2001.