Sosiaalipsykologia
Wikipedia
Sosiaalipsykologia on psykologian ja sosiologian välimaastossa oleva tiede, joka tutkii yksilöä ryhmän jäsenenä ja sosiaalisen ympäristön vaikutusta yksilöön, sekä ryhmien keskinäisiä ja niiden välisiä prosesseja. Vuorovaikutus, ryhmäjäsenyys ja identiteetti ovat sosiaalipsykologian keskeisiä tutkimuskohteita. Nousevia tutkimussuuntauksia ovat tällä hetkellä muun muassa automaatiotutkimus, implisiittisten asenteiden tutkiminen (nk. IAT-paradigma) ja emootiotutkimus, joka yhdistää aivotutkimusta ja ilmetutkimusta.lähde?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tieteenalan historiaa
Sosiaalipsykologian edeltäjiä olivat saksalainen kansainpsykologia (Völkerpsychologie) ja joukkopsykologia, jota edustivat esimerkiksi Gustave Le Bon, Sigmund Freud ja Elias Canetti. Tutkimus oli tuolloin luonteeltaan enemmän spekulatiivista ja filosofista kuin empiiristä.
Nykyaikainen sosiaalipsykologia sai alkunsa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla, ja sillä on siis tieteenä ikää yli sata vuotta. Sosiaalipsykologiaa harjoitettiin pääasiassa uudella mantereella, ja F. H. Allportin mallin mukaisesti sosiaalipsykologia oli individualistisesti suuntautunut, tarkasteli käyttäytymistä ja hyödynsi kokeellista metodia. Sosiaalisen kognition tutkimuksen taustalla on pitkälti hahmopsykologien kehittelemien laboratoriokokeiden perusmalli ja Kurt Lewinistä alkanut tutkimusperinne, jonka ensimmäisiä merkittäviä henkilöitä oli Leon Festinger. Festingeriltä on peräisin nykyisellään arkikielessä paljon väärin käytetty termi kognitiivinen dissonanssi.
Sen jälkeenkin tieteenala on suosinut kokeellista metodia kenttätutkimusten sijasta ja mittausta tarkkailun sijasta. 1970-luvulla sosiaalipsykologisen tutkimuksen mielekkyys ja relevanssi kyseenalaistettiin monelta taholta. Tällöin käytyä keskustelua on kutsuttu myös sosiaalipsykologian kriisiksi. Kriitikot katsoivat, että tutkimusmetodit hallitsivat tutkimuskenttää, eivät mielekkäät tutkimusongelmat. Jälkikäteen arvioituna kyse ei ollut kuitenkaan todellisesta kriisistä, sillä kriisikeskustelua ennen ja sen jälkeenkin kokeellista metodia on käytetty onnistuneesti ja sosiaalisen kognition tutkimus on vakiinnuttanut asemansa kaikkialla muualla paitsi Suomessa.
1970- ja 1980-luvulta alkaen sosiaalipsykologiassa on saanut yhä enemmän alaa sosiaaliseksi konstruktionismiksi kutsuttu suuntaus. Se ei ole yhtenäinen tutkimusohjelma vaan todellisuuskäsitys, joka yhdistää erilaisia teorioita. Sosiaalinen konstruktionismi katsoo, että inhimillinen maailma ja inhimillinen kokemus todellisuudesta rakennetaan sosiaalisesti ja kielellä on erityisasema sen rakentajana. 2000-luvulla evoluutioteoria on tekemässä paluuta sosiaalipsykologiaan, erityisesti kansainvälisellä kentällä. 2000-luvulla Suomessa harjoitettu nk. diskursiivinen suuntaus on laskemassa maailmalla vakavasti otettavana tutkimusparadigmana.
Suomessa sosiaalipsykologialla on verrattain vahva asema yliopistolaitoksessa, vaikkakaan ei kovin arvostettu. Sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena Helsingin, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistoissa.
[muokkaa] Sosiaalipsykologia tieteen kentässä
Sosiaalipsykologiassa voidaan hahmottaa kolme erillistä suuntausta: psykologinen sosiaalipsykologia, sosiologinen sosiaalipsykologia ja sosiaalisen kognition tutkimus. Ensimmäinen keskittyy tarkastelemaan yksilöä sosiaalisessa ympäristössään. Toinen näkökulma keskittyy pikemminkin ihmiseen sosiaalisissa rakenteissa ja sosiaalisten rakenteiden vaikutuksiin suhteessa ihmisten kulttuurisiin käytänteisiin. Sosiaalisen kognition tutkimuksessa tutkitaan vuorovaikutukseen liittyvän tiedon käsittelyn rakennetta ja kehitystä. Sosiaalisen kognition tutkimukseen lasketaan muun muassa sosiaalinen havaitseminen, skriptit, skeemat, automaatiot ja stereotypiat. Psykologista sosiaalipsykologiaa voidaan tehdä useasta viitekehyksestä käsin, joista kaikki eivät ole kognitiivisia, vaikka ovatkin psykologista sosiaalipsykologiaa, joista esimerkkinä voidaan pitää esim. Fritz Heiderin sosiaalisen vaihdon teoriaa tai terveyskäyttäytymiseen liittyvää sosiaalipsykologiaa. Sosiaalipsykologinen arvotutkimus (esim. Shalom Schwartz) sijoittuu johonkin kaiken tämän välimaastoon
Psykologisen sosiaalipsykologian keskeisiä klassikoita ovat Kurt Lewin, Leon Festinger, Stanley Schachter, Solomon Asch, Donald T. Campbell ja F. H. Allport. Sosiologisen sosiaalipsykologian tärkeitä nimiä ovat muun muassa George Herbert Mead, Erving Goffman ja George Homans. Todellisuudessa jako kuitenkin esiintyy hienovaraisemmin. Suomalaisen sosiaalipsykologian on usein katsottu painottavan ennemminkin sosiaalista kuin psykologista ulottuvuutta.
Psykologinen sosiaalipsykologia tutkii esimerkiksi sosiaalista kognitiota, attribuutioita, asenteita, emootioita, kommunikaatiota, moraalia ; sen kehitystä, sekä ihmisten välisiä suhteita, sosiaalisia ryhmiä ja ryhmien välisiä suhteita.
Sosiaalipsykologian alalta lähtenyt sosiaalisen kognition tutkimus on pikkuhiljaa kehittymässä omaksi tieteenalakseen ja sosiaalista kognitiota tutkitaan tällä hetkellä muun muassa neurotieteissä, kehityspsykologissa, kognitiotieteissä ja sosiobiologiassa (tai evoluutipsykologiassa). Sosiaalisen kognition merkittäviin kehittäjiin kuuluvat tällä hetkellä erityisesti Susan T. Fiske ja John A. Bargh.
Sosiaalipsykologiassa rakennetaan tällä hetkellä siltoja erityisesti kokeellisen taloustieteen, neurotieteiden, onnellisuustutkimuksen ja politiikantutkimuksen suuntaan (ks. Van Lange 2007).
[muokkaa] Merkittäviä sosiaalipsykologisia tutkimuksia
- Stanfordin vankilakoe, jota johti Philip Zimbardo, osoitti sosiaalisen tilanteen voivan muuttaa ihmisten moraalikäyttäytymistä.
- Milgramin tottelevaisuuskoe, jossa auktoriteetin kehotuksesta koehenkilöt olivat valmiita antamaan valekoehenkilölle kuolettavia sähköiskuja.
- Aschin konformistisuuskokeet osoittivat, että enemmistön mielipide sai ihmiset kiistämään näköhavaintonsakin.
- Kitty Genovese oli nainen, jonka raiskausta ja murhaa useat ihmiset todistivat eikä kukaan tullut apuun.
- Poikaleirikokeet Robers Caven luonnonsuojelualueella.
[muokkaa] Suomalaisia sosiaalipsykologeja
- Antti Eskola
- Klaus Helkama
- Vilma Hänninen
- Karmela Liebkind
- Klaus Weckroth
- Oili-Helena Ylijoki
- Anja Koski-Jännes
- Anna-Maija Pirttilä-Backman
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Burr, Vivien: Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä. (The person in social psychology, 2002.) Suomentanut Jyrki Vainonen. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-126-7.
- Helkama, Klaus & Myllyniemi, Rauni & Liebkind, Karmela: Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2407-7.
- Hänninen, Vilma & Partanen, Jukka & Ylijoki, Oili-Helena (toim.): Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-086-4.
- Lahikainen, Anja Riitta & Pirttilä-Backman, Anna-Maija: Sosiaalipsykologian perusteet. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16495-3.
- Schaller, Mark & Simpson, Jeffry A. & Kenrick, Douglas T. (toim.): Evolution and social psychology. New York: Psychology Press, 2006. ISBN 1-84169-417-7. (englanniksi)
- Schellenberg, James A.: Sosiaalipsykologian klassikoita. (Masters of social psychology, 1978.) Suomentanut Marja Ahokas. Helsinki: Gaudeamus, 1988. ISBN 951-662-456-1.
- Van Lange, Paul A. M. (toim.): Bridging Social Psychology. New York: LEA Inc., 2007. ISBN 0-8058-5094-5. (englanniksi)
