Arvo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee arvoa filosofian käsitteenä. Katso sanan muita merkityksiä täsmennyssivulta.

Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Arvoja tutkivat mm. antropologia, psykologia, sosiaalipsykologia, yhteiskuntatieteet ja filosofiassa etiikan haara nimeltä arvoteoria eli aksiologia.

Arvo-sanan etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vatjan armo ja viron aru merkitsevät järkeä tai ymmärrystä ja Agricolalla arvo tarkoittaa arviota, arviointia.[1]

Arvojen ja tosiasioiden suhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi.

Monissa uskonnoissa katsotaan, että on olemassa ihmisestä riippumattomia arvoja. Esimerkiksi kristinuskon mukaan on olemassa ihmisestä riippumattomia ehdottomia arvoja, sillä niiden olemassaolo perustuu Jumalan tahtoon ja säätämykseen. Jumala on luonut ihmisen ja on siten tästä riippumaton ja tämän yläpuolella. Hänen tahtonsa siis viime kädessä ratkaisee, mikä on oikein ja mikä väärin.

Humen giljotiinina tunnettu väitelause sanoo, että "on" -muotoisista premisseistä ei voida päätellä "pitäisi" -muotoista johtopäätöstä, mutta tämä ei itsessään loogisesti sulje pois sitä mahdollisuutta että voisi olla "pitäisi" -muotoisia premissejä.[2]

Arvot ja kulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot periytyvät sukupolvilta toisille eri kulttuureissa ja niitä vastaan myös asetutaan. Kulttuuria itseään voidaan pitää tiettyjen arvojen toteuttajina tai välittäjinä.Kantaa, jonka mukaan kulttuurien välisiä arvokonflikteja ei voida lopulta ratkaista, kutsutaan kulttuurirelativismiksi.

Suomalaisten arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi on moniarvoinen yhteiskunta. Suomalaisiksi koetut arvot liittyivät talonpoikaisissa kyläyhteisöissä vallinneisiin yleisiin käsityksiin. Talonpoikaisista arvoista merkittävin on ahkeruus. Ihanteellinen suomalainen saavuttaa elämässä tärkeät asiat omalla työllään. Vallitseva ahkeruuden arvostus pohjautuu vahvasti vuosisatojen yhteiskuntajärjestelmään, jossa talonpoikaissäädyn osa oli työnteko. Positiivinen omakuva rakentui kyvystä selvitä lähes missä tahansa olosuhteissa. Ulkomaanherrat olivat kansan pahin vastustaja. Sääty-yhteiskunnan ylemmät kerrokset, vierasta kieltä puhuneet virkamiehet ja papit olivat kaikkea sitä mitä talonpoikaiset ihmiset eivät olleet, eli kansan pahin vastustaja. Avioliitto ja perhe olivat talonpoikaisen elämän päämäärä.[3]

Työn arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti työssä ollaan ajateltu johtajan maksavan palkan työntekijöille. Arvojen uudelleen järjestämisen jälkeen palkka katsotaan tulevan asiakkailta. Toisin sanoen työn arvo riippuu työn luomasta lisäarvosta arvoketjulle ja asiakkaalle. Työarvojen uudelleen järjestäminen kannustaa työntekijöitä ratkaisemaan ongelmia niiden muille siirtämisen sijaan. Perinteisten työarvojen uudelleen järjestäminen on luonut tarpeen jatkuvalle kehittymiselle ja lisännyt työntekijöiden tulevaisuuden epävarmuutta.

Itseisarvot ja välinearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvojen määrittelemisessä ja arvojen tutkimisessa käytetään hyvin monenlaisia tapoja ryhmitellä erilaisia arvoja. Perustava erottelu tehdään itseisarvojen ja välinearvojen välillä. Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on jotain sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi. Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu esimerkiksi hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä it­seisarvoihin. Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä. On kuitenkin myös filosofeja, kuten Georg Henrik von Wright, jotka näkevät erottelun väline- ja itseisarvoihin ongelmallisena. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että lopulta välinearvotkin ovat itsessään arvokkaita.

Muita arvojen ja arvostelmien luokitteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: moraalisiin arvoihin ja ei-moraalisiin arvoihin. Yksilöryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein moraalisilla arvoilla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että marsilaiset ovat hyviä olentoja. Jos sen sijaan sanotaan, että lentävä lautanen on hyvä kulkuväline, kyse ei ole moraaliarvosta. Kun sanotaan, että lentävä lautanen on kaunis kulkuväline, kyse on esteettisestä arvosta. Sanaa "arvo" käytetään myös monissa muissa merkityksissä.

Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla. Yllä oleva lause, jonka mukaan marsilaiset ovat hyviä olentoja, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi. Lause "lentävät lautaset ovat kauniita" on puolestaan esteettinen arvostelma.

Arvoarvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia. Totuusarvostelma on esimerkiksi lause "Tämä lentävä lautanen on pyöreä". Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi. Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.

Merkittävä arvojen eli toiminnan oikeutuksissa tarvittavien elementtien jäsennys on seuraava:

  • Arvokkaaksi koettavat: luottamus, ystävyys, rakkaus, kunnioitus, läheisyys, omakulttuurisuus, sopusointuisuus yms.
  • Arvostettavat: tavaroiden, taitojen, oppineisuuden, kunniamerkkien, terveyden, tieteiden, taiteiden yms. arvostus.
  • Ihanteena pidettävät: rehellisyyden, nöyryyden, ahkeruuden, tasa-arvoisuuden, elämän kunnioittamisen, hyödyn maksimoinnin, tehokkuuden yms. ihanne.
  • Varsinaiset arvot: Kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys, moraalinen hyvä, kärsimyksen lievittyminen, tasapuolisuus yms. Nämä ovat tietynlaisia lopullisia arvoja, joihin päästään muiden pääluokkien arvoilla.

Voidaan erottaa myös itse arvo ja arvonkantaja. Jälkimmäisen kautta tavoitellaan arvoa. Esimerkiksi jos toisten ihailu on arvostettu asia, sitä voidaan hankkia esimerkiksi jonkin esineen avulla, ja tuo esine on tällöin arvonkantaja.

Ahlmanin ja Niiniluodon jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi Erik Ahlman jaottelee kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä arvot yhdeksään eri luokkaan ja filosofi Ilkka Niiniluoto lisää Ahlmanin jaotteluun kaksi luokkaa.

Mikä on hyvää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä. Hyvänä pidetään usein esimerkiksi onnellisuutta ja mielihyvää. Merkittävää on myös, että muinaishepreassa hyvä ja kaunis ovat sama sana (Coudenhove-Kalergi, Richard 1932).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nevanlinna, Tuomas & Relander, Jukka: Työn sanat, s. 9. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2006.
  2. Cohon, Rachel: Hume's Moral Philosophy: Is and ought The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  3. Moilanen, Laura-Kristiina: Talonpoikaisuus, säädyllisyys ja suomalaisuus 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomenkielisen proosan kertomana. Jyväskylän yliopisto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
  • Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
  • Niiniluoto, Ilkka: Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
  • Hirsjärvi, Sirkka (toimittanut 14 kasvatustieteilijän ja kolmen laudaturopiskelijan tuotoksista) (1978) " Kasvatustieteen sanasto" Jyväskylän yliopisto: kasvatustieteen laitos.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schroeder, Mark: Value Theory The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Zimmerman, Michael J.: Intrinsic vs. Extrinsic Value The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)