Arvo
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Arvoja tutkivat mm. antropologia, psykologia, sosiaalipsykologia, yhteiskuntatieteet ja filosofiassa etiikan haara nimeltä arvoteoria eli aksiologia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Arvo-sanan etymologia
Vatjan armo ja viron aru merkitsevät järkeä tai ymmärrystä ja Agricolalla arvo tarkoittaa arviota, arviointia.[1]
[muokkaa] Arvojen ja tosiasioiden suhde
Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi
Humen giljotiinina tunnettu väitelause sanoo, että arvoja ei voida päätellä tosiasioista. Väitteestä seuraa, että arvoilla ei ole mitään tajuavan olennon ulkopuolista perustaa.
[muokkaa] Arvot ja kulttuurit
Arvot periytyvät sukupolvilta toisille eri kulttuureissa. Kulttuuria itseään voidaan pitää tiettyjen arvojen toteuttajina tai välittäjinä. Kantaa, jonka mukaan kulttuurien välisiä arvokonflikteja ei voida lopulta ratkaista, kutsutaan kulttuurirelativismiksi.
[muokkaa] Suomalaisten arvot
Suomalaisiksi koetut arvot liittyvät talonpoikaisissa kyläyhteisöissä vallinneisiin yleisiin käsityksiin. Talonpoikaisista arvoista merkittävin on työ. Ihanteellinen suomalainen saavuttaa elämässä tärkeät asiat omalla työllään. Vallitseva työn arvostus pohjautuu vahvasti vuosisatojen yhteiskuntajärjestelmään, jossa talonpoikaissäädyn osa oli työnteko. Positiivinen omakuva rakentui kyvystä selvitä lähes missä tahansa olosuhteissa. Ulkomaanherrat olivat kansan pahin vastustaja. Sääty-yhteiskunnan ylemmät kerrokset, vierasta kieltä puhuneet virkamiehet ja papit olivat kaikkea sitä mitä talonpoikaiset ihmiset eivät olleet, eli kansan pahin vastustaja. Avioliitto ja perhe olivat talonpoikaisen elämän päämäärä.[2][3]
[muokkaa] Itseisarvot ja välinearvot
Arvojen määrittelemisessä ja arvojen tutkimisessa käytetään hyvin monenlaisia tapoja ryhmitellä erilaisia arvoja. Perustava erottelu tehdään itseisarvojen ja välinearvojen välillä. Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on jotain sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi. Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu esimerkiksi hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä itseisarvoihin. Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä. On kuitenkin myös filosofeja, kuten Georg Henrik von Wright, jotka näkevät erottelun väline- ja itseisarvoihin ongelmallisena. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että lopulta välinearvotkin ovat itsessään arvokkaita.
[muokkaa] Muita arvojen ja arvostelmien luokitteluja
Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: moraalisiin arvoihin ja ei-moraalisiin arvoihin. Yksilöryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein moraalisilla arvoilla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että marsilaiset ovat hyviä olentoja. Jos sen sijaan sanotaan, että lentävä lautanen on hyvä kulkuväline, kyse ei ole moraaliarvosta. Kun sanotaan, että lentävä lautanen on kaunis kulkuväline, kyse on esteettisestä arvosta. Sanaa "arvo" käytetään myös monissa muissa merkityksissä.
Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla. Yllä oleva lause, jonka mukaan marsilaiset ovat hyviä olentoja, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi. Lause "lentävät lautaset ovat kauniita" on puolestaan esteettinen arvostelma.
Arvoarvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia. Totuusarvostelma on esimerkiksi lause "Tämä lentävä lautanen on pyöreä". Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi. Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.
Merkittävä arvojen eli toiminnan oikeutuksissa tarvittavien elementtien jäsennys on seuraava:
- Arvokkaaksi koettavat: luottamus, ystävyys, rakkaus, kunnioitus, läheisyys, omakulttuurisuus, sopusointuisuus yms.
- Arvostettavat: tavaroiden, taitojen, oppineisuuden, kunniamerkkien, terveyden, tieteiden, taiteiden yms. arvostus.
- Ihanteena pidettävät: rehellisyyden, nöyryyden, ahkeruuden, tasa-arvoisuuden, elämän kunnioittamisen, hyödyn maksimoinnin, tehokkuuden yms. ihanne.
- Varsinaiset arvot: Kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys, moraalinen hyvä, kärsimyksen lievittyminen, tasapuolisuus yms. Nämä ovat tietynlaisia lopullisia arvoja, joihin päästään muiden pääluokkien arvoilla.
Voidaan erottaa myös itse arvo ja arvonkantaja. Jälkimmäisen kautta tavoitellaan arvoa. Esimerkiksi jos toisten ihailu on arvostettu asia, sitä voidaan hankkia esimerkiksi jonkin esineen avulla, ja tuo esine on tällöin arvonkantaja.
[muokkaa] Mikä on hyvää
Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä. Hyvänä pidetään usein esimerkiksi onnellisuutta ja mielihyvää. Merkittävää on myös, että muinaishepreassa hyvä ja kaunis ovat sama sana (Coudenhove-Kalergi, Richard 1932).
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Nevanlinna, Tuomas ja Jukka Relander (2006): Työn sanat. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki. s. 9.
- ↑ Laura-Kristiina Moilanen. Talonpoikaisuus, säädyllisyys ja suomalaisuus 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomenkielisen proosan kertomana. Jyväskylän yliopisto
- ↑ Vieläkö talonpoikainen ajatusmaailma tuntuu tutulta?
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
- Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
- Niiniluoto, Ilkka: Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. (2. painos 2001). Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
- Hirsjärvi, Sirkka (toimittanut 14 kasvatustieteilijän ja kolmen laudaturopiskelijan tuotoksista) (1978) " Kasvatustieteen sanasto" Jyväskylän yliopisto: kasvatustieteen laitos.
